Ezekiel 9

1 Zaklical je tudi z močnim glasom v moja ušesa, rekoč: »Povzročite tistim, ki imajo zadolžitev nad mestom, da se približajo, celo vsak človek s svojim uničevalnim orožjem v svoji roki.«

Sitten hän huusi suurella äänellä minun korviini ja sanoi: "Tulkaa, kaupungin rankaisijat, ja kullakin olkoon tuhoaseensa kädessään!"

2 In glej, šest mož je prišlo po poti višjih velikih vrat, ki ležijo proti severu in vsak mož s pokončevalnim orožjem v svoji roki; in en mož izmed njih je bil oblečen z lanenim platnom, s pisarskim rogom, s črnilom ob njegovi strani in vstopili so in obstali poleg bronastega oltarja.

Ja katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessä hävitysaseensa. Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu pellavavaatteisiin ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen.

3 In slava Izraelovega Boga je odšla gor od keruba, nad katerim je bila, k hišnemu pragu. In zaklical je k možu, oblečenim z lanenim platnom, ki je imel pisarski rog s črnilom ob njegovi strani;

Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä;

4 in Gospod mu je rekel: »Pojdi skozi sredino mesta, skozi sredo [prestolnice] Jeruzalem in postavi znamenje na čela ljudi, ki vzdihujejo in ki jokajo zaradi vseh ogabnosti, ki se počno v njeni sredi.«

ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään".

5 Drugim pa je rekel v mojem slišanju: »Pojdite za njim skozi mesto in udarite. Naj vaše oko ne prizanaša niti ne imejte usmiljenja.

Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako,

6 Popolnoma pobijte stare in mlade, tako device kakor majhne otroke in ženske, toda ne pridite blizu nobenemu človeku, na katerem je znamenje; in začnite pri mojem svetišču.« Potem so začeli pri starodavnih možeh, ki so bili pred hišo.

tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä.

7 Rekel jim je: »Omadežujte hišo in napolnite dvore z umorjenimi. Pojdite naprej.« In odšli so naprej in morili v mestu.

Ja hän sanoi heille: "Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla. Menkää!" Niin he menivät ja surmasivat kaupungissa.

8 In pripetilo se je, medtem ko so jih pobijali in sem ostal sam, da sem padel na svoj obraz in jokal ter rekel: »Ah, Gospod Bog! Ali boš ves Izraelov preostanek uničil v izlivanju svoje razjarjenosti nad [prestolnico] Jeruzalem?«

Mutta kun minä heidän surmatessaan olin jäänyt jäljelle, lankesin minä kasvoilleni, huusin ja sanoin: "Voi Herra, Herra! Hävitätkö sinä Israelin koko jäännöksen, kun vuodatat vihasi Jerusalemin ylitse?"

9 Potem mi je rekel: »Krivičnost Izraelove in Judove hiše je silno velika in dežela je polna krvi in mesto polno perverznosti, kajti pravijo: › Gospod je zapustil zemljo in Gospod ne vidi.‹

Niin hän sanoi minulle: "Israelin ja Juudan heimon syntivelka on ylen suuri; maa on täynnä verivelkoja, ja kaupunki on täynnä oikeuden vääristelyä, sillä he sanovat: 'Herra on hyljännyt tämän maan, ei Herra näe'.

10 In tudi kar se mene tiče, moje oko ne bo prizaneslo niti ne bom imel usmiljenja, temveč bom njihovo pot poplačal na njihovi glavi.«

Niinpä minäkään en sääli enkä armahda. Minä annan heidän vaelluksensa tulla heidän oman päänsä päälle."

11 In glej, mož, oblečen z lanenim platnom, ki je imel ob svoji strani pisarski rog s črnilom, je poročal zadevo, rekoč: »Storil sem, kakor si mi zapovedal.«

Ja katso, pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä, toi tämän sanan: "Minä olen tehnyt, niinkuin sinä käskit minun tehdä".