2 Kroniška 1

1 Davidov sin Salomon je bil okrepljen v svojem kraljestvu in Gospod, njegov Bog, je bil z njim in ga silno poveličal.

Ja Salomo Davidin poika vahvisti itsensä valtakuntaansa; ja Herra hänen Jumalansa oli hänen kanssansa ja teki hänen aina suuremmaksi.

2 Potem je Salomon spregovoril vsemu Izraelu, poveljnikom nad tisočimi, nad stotimi, sodnikom, vsakemu voditelju v vsem Izraelu in glavnim izmed očetov.

Ja Salomo puhui koko Israelin kanssa tuhanten ja satain päämiesten kanssa, tuomarein ja kaikkien esimiesten kanssa Israelissa, ja ylimmäisten isäin kanssa.

3 Tako je Salomon in vsa skupnost z njim, odšla k visokemu kraju, ki je bil pri Gibeónu, kajti tam je bilo šotorsko svetišče skupnosti Boga, ki ga je Gospodov služabnik Mojzes naredil v divjini.

Ja he menivät, sekä Salomo että koko joukko korkeudelle, joka oli Gibeonissa; sillä siellä oli Jumalan seurakunnan maja, jonka Moses Herran palvelia teki korvessa.

4 Toda Božjo skrinjo je David prenesel gor iz Kirját Jearíma na kraj, ki ga je David pripravil zanjo, kajti zanjo je razpel šotor pri Jeruzalemu.

Mutta Jumalan arkin oli David vienyt Kirjatjearimista sinne, johon David oli sille sian valmistanut; sillä hän oli rakentanut sille majan Jerusalemissa.

5 Poleg tega je bronast oltar, ki ga je naredil Becalél, Urijájev sin, Hurov sin, postavil pred Gospodovo šotorsko svetišče. Salomon in skupnost so povpraševali k njemu.

Ja vaskialttari, jonka Betsaleel Urin poika Hurin pojan poika rakentanut oli, oli siellä Herran asuinsian edessä. Ja Salomo ja koko joukko etsivät sitä.

6 Salomon je odšel tja gor k bronastemu oltarju pred Gospoda, ki je bil pri šotorskem svetišču skupnosti in na njem daroval tisoč žgalnih daritev.

Ja Salomo nousi sinne ylös vaskialttarin tykö Herran eteen, joka siellä seurakunnan majassa oli, ja uhrasi sen päällä tuhannen polttouhria.

7 V tej noči se je Bog prikazal Salomonu in mu rekel: »Prosi, kaj naj ti dam.«

Sinä yönä ilmestyi Jumala Salomolle ja sanoi hänelle: ano, mitä minä sinulle antaisin.

8 Salomon je Bogu rekel: »Veliko usmiljenje si pokazal mojemu očetu Davidu in mene si postavil, da kraljujem namesto njega.

Ja Salomo sanoi Jumalalle: sinä olet tehnyt suuren armon isälleni Davidille, ja olet tehnyt minun hänen siaansa kuninkaaksi:

9 Sedaj, oh Gospod Bog, naj bo utrjena tvoja obljuba mojemu očetu Davidu, kajti naredil si me za kralja nad ljudstvom, po množici podobnega zemeljskemu prahu.

Olkoon nyt, Herra Jumala, sanas totinen minun isälleni Davidille; sillä sinä olet tehnyt minun niin paljon kansan kuninkaaksi, kuin tomua on maan päällä;

10 Daj mi torej modrost in znanje, da lahko grem ven in stopim pred ljudstvo, kajti kdo lahko sodi to tvoje ljudstvo, ki je tako veliko?«

Niin anna minulle nyt taito ja ymmärrys, käydäkseni tämän kansan edessä ulos ja sisälle; sillä kuka voi tuomita tätä suurta kansaas?

11 Bog je rekel Salomonu: »Ker je bilo to na tvojem srcu in nisi prosil bogastev, premoženja ali časti, niti življenja svojih sovražnikov, niti nisi prosil dolgega življenja, temveč si zase prosil modrost in znanje, da lahko sodiš mojemu ljudstvu, nad katerim sem te postavil za kralja,

Niin sanoi Jumala Salomolle: että se on sinun mielessäs, ja et anonut rikkautta, tavaraa eli kunniaa, eli vihamiestes sieluja, etkä anonut pitkää ikää, vaan anoit taitoa ja ymmärrystä, tuomitakses minun kansaani, joiden kuninkaaksi minä olen sinun pannut;

12 sta ti modrost in znanje zagotovljena, jaz pa ti bom dal bogastva, premoženje in čast, takšno, kakršne nihče izmed kraljev, ki so bili pred teboj, ni imel niti ne bo nobeden za teboj imel podobne.«

Niin olkoon sinulle taito ja ymmärrys annettu: vielä sitte annan minä sinulle rikkautta, ja tavaraa ja kunniaa, niin ettei sinun vertaistas kuningasten seassa ennen sinua ole ollut, eikä myös sinun jälkees tule.

13 Potem je Salomon prišel iz svojega potovanja k visokemu kraju, izpred šotorskega svetišča skupnosti, ki je bil pri Gibeónu, v Jeruzalem in kraljeval nad Izraelom.

Ja Salomo tuli korkeudelta, joka oli Gibeonissa, Jerusalemiin, seurakunnan majasta, ja hallitsi Israelia.

14 Salomon je zbral bojne vozove in konjenike. Imel je tisoč štiristo bojnih vozov in dvanajst tisoč konjenikov, ki jih je namestil v mestih za bojne vozove in s kraljem v Jeruzalemu.

Ja Salomo kokosi itsellensä rattaita ja hevosmiehiä, niin että hänellä oli neljäsataa toistatuhatta ratasta ja kaksitoistakymmentä tuhatta hevosmiestä, ja antoi heidän olla rataskaupungeissa ja kuninkaan tykönä Jerusalemissa.

15 Kralj je storil, [da je bilo] srebra in zlata v Jeruzalemu zaradi obilja tako veliko, kakor kamenja in cedrova drevesa je naredil [tako številna] kakor je egiptovskih smokev, ki so v dolini.

Ja kuningas toimitti niin että hopiaa ja kultaa oli Jerusalemissa niin paljo kuin kiviäkin, ja sedripuita kuin metsäfikunapuitakin laaksoissa.

16 Salomon je imel konje, privedene iz Egipta in laneno prejo. Kraljevi trgovci so laneno prejo prejeli za ceno.

Ja Salomolle vietiin hevosia Egyptistä ja kudotuskaluja. Ja kuninkaan kauppamiehet ostivat ne kudotuskalut.

17 Poslali so in iz Egipta pripeljali bojni voz za šeststo šeklov srebra in konja za sto petdeset in tako so privedli konje za vse kralje Hetejcev in za sirske kralje, po njihovih namenih.

Ja he menivät ylös ja veivät ne Egyptistä, ja jokainen ratas maksoi kuusisataa hopiapenninkiä, ja hevonen sata ja viisikymmentä. Ja niin vietiin niitä myös kaikkein Hetiläisten ja Syrian kuninkaiden tykö heidän kättensä kautta.