Psalmi 95

1 Hodite, zapjevajmo Gospodu, pokliknimo Bogu, gradu spasenja svojega!

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

2 Izaðimo pred lice njegovo s hvalom, u pjesmama pokliknimo mu!

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

3 Jer je Gospod velik Bog i velik car nad svijem bogovima.

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

4 U njegovoj su ruci dubine zemaljske, i visine gorske njegove su.

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

5 Njegovo je more i on ga je stvorio, i suhotu ruke su njegove naèinile.

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

6 Hodite, poklonimo se, pripadnimo, kleknimo pred Gospodom tvorcem svojim.

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

7 Jer je on Bog naš, i mi narod paše njegove i ovce ruke njegove. Sad kad biste poslušali glas njegov:

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

8 “Nemojte da vam odrveni srce vaše kao u Merivi, kao u dan kušanja u pustinji,

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

9 Gdje me kušaše oci vaši, ispitaše i vidješe djelo moje.

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

10 Èetrdeset godina srdih se na rod onaj, i rekoh: ovi ljudi tumaraju srcem, i ne znaju putova mojih;

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

11 I zato se zakleh u gnjevu svom da neæe uæi u mir moj.”

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.