Psalmi 78
1 Èuj, narode moj, nauk moj, prigni uho svoje k rijeèima usta mojih.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 Otvoram za prièu usta svoja, kazaæu stare pripovijetke.
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 Što slušasmo i doznasmo, i što nam kazivaše oci naši,
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 Neæemo zatajiti od djece njihove, naraštaju poznom javiæemo slavu Gospodnju i silu njegovu i èudesa koja je uèinio.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Svjedoèanstvo podiže u Jakovu, i u Izrailju postavi zakon, koji dade ocima našim da ga predadu djeci svojoj;
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 Da bi znao potonji naraštaj, djeca koja æe se roditi, pa i oni da bi kazivali svojoj djeci
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 Da polažu na Boga nadanje svoje, i ne zaboravljaju djela Božijih, i zapovijesti njegove da drže;
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 I da ne budu kao oci njihovi, rod nevaljao i uporan, rod koji ne bješe tvrd srcem svojim, niti vjeran Bogu duhom svojim.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Sinovi Jefremovi naoružani, koji strijeljaju iz luka, vratiše se natrag, kad bijaše boj.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 Ne saèuvaše zavjeta Božijega, i po zakonu njegovu ne htješe hoditi.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 Zaboraviše djela njegova, i èudesa, koja im je pokazao,
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Kako pred ocima njihovijem uèini èudesa u zemlji Misirskoj, na polju Soanu;
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 Razdvoji more, i provede ih, od vode naèini zid;
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 I vodi ih danju oblakom, i svu noæ svijetlijem ognjem;
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 Raskida stijene u pustinji, i poji ih kao iz velike bezdane;
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 Izvodi potoke iz kamena, i vodi vodu rijekama.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Ali oni još jednako griješiše njemu, i gnjeviše višnjega u pustinji.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 I kušaše Boga u srcu svom, ištuæi (jela) po volji svojoj,
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 I vikaše na Boga, i rekoše: “može li Bog zgotoviti trpezu u pustinji?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Evo! on udari u kamen, i poteèe voda, i rijeke ustadoše; može li i hljeba dati? hoæe li i mesa postaviti narodu svojemu?”
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 Gospod èu i razljuti se, i oganj se razgorje na Jakova, i gnjev se podiže na Izrailja.
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Jer ne vjerovaše Bogu i ne uzdaše se u pomoæ njegovu.
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Tada zapovjedi oblacima odozgo, i otvori vrata nebeska,
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 I pusti, te im podaždje mana za jelo, i hljeb nebeski dade im.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Hljeba anðelskoga jeðaše èovjek; posla im (jela) do sitosti.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 Pusti nebom ustoku, i navede silom svojom jug;
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 I kao prahom zasu ih mesom, i kao pijeskom morskim pticama krilatim;
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 Pobaca ih sred okola njihova, oko šatora njihovijeh.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 I najedoše se i dade im što su željeli.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 Ali ih još i ne proðe želja, još bješe jelo u ustima njihovijem,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 Gnjev se Božji podiže na njih i pomori najjaèe meðu njima, i mladiæe u Izrailju pobi.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 Preko svega toga još griješiše, i ne vjerovaše èudesima njegovijem.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 I pusti, te dani njihovi prolaziše uzalud, i godine njihove u strahu.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 Kad ih ubijaše, onda pritjecahu k njemu, i obraæahu se i iskahu Boga;
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 I pominjahu da je Bog obrana njihova, i višnji izbavitelj njihov.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 Laskahu mu ustima svojima, i jezikom svojim lagahu mu.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 A srce njihovo ne bješe njemu vjerno, i ne bijahu tvrdi u zavjetu njegovu.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 Ali on bješe milostiv, i pokrivaše grijeh, i ne pomori ih, èesto ustavljaše gnjev svoj, i ne podizaše sve jarosti svoje.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 Opominjaše se da su tijelo, vjetar, koji prolazi i ne vraæa se.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 Koliko ga puta rasrdiše u pustinji, i uvrijediše u zemlji gdje se ne živi!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Sve nanovo kušaše Boga, i sveca Izrailjeva dražiše.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 Ne sjeæaše se ruke njegove i dana, u koji ih izbavi iz nevolje,
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 U koji uèini u Misiru znake svoje i èudesa svoja na polju Soanu;
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 I provrže u krv rijeke njihove i potoke njihove, da ne mogoše piti.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 Posla na njih bubine da ih kolju, i žabe da ih more.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 Ljetinu njihovu dade crvu, i muku njihovu skakavcima.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 Vinograde njihove pobi gradom, i smokve njihove slanom.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 Gradu predade stoku njihovu, i stada njihova munji.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 Posla na njih ognjeni gnjev svoj, jarost, srdnju i mržnju, èetu zlijeh anðela.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 Ravni stazu gnjevu svojemu, ne èuva duša njihovijeh od smrti, i život njihov predade pomoru.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 Pobi sve prvence u Misiru, prvi porod po kolibama Hamovijem.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 I povede narod svoj kao ovce, i vodi ih kao stado preko pustinje.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 Vodi ih pouzdano, i oni se ne bojaše, a neprijatelje njihove zatrpa more.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 I dovede ih na mjesto svetinje svoje, na ovu goru, koju zadobi desnica njegova.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 Odagna ispred lica njihova narode; ždrijebom razdijeli njihovo dostojanje, i po šatorima njihovijem naseli koljena Izrailjeva.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Ali oni kušaše i srdiše Boga višnjega i uredaba njegovijeh ne saèuvaše.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 Odustaše i odvrgoše se, kao i oci njihovi, slagaše kao rðav luk.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 Uvrijediše ga visinama svojim, i idolima svojim razdražiše ga.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 Bog èu i razgnjevi se i rasrdi se na Izrailja veoma.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 Ostavi naselje svoje u Silomu, šator, u kojem življaše s ljudma.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 I opravi u ropstvo slavu svoju, i krasotu svoju u ruke neprijateljeve.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 I predade maèu narod svoj, i na dostojanje svoje zaplamtje se.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Mladiæe njegove jede oganj, i djevojkama njegovijem ne pjevaše svatovskih pjesama;
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Sveštenici njegovi padaše od maèa, i udovice njegove ne plakaše.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Najposlije kao iza sna probudi se Gospod, prenu se kao junak kad se napije vina.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 I pobi neprijatelje svoje s leða, vjeènoj sramoti predade ih.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 I ne htje šatora Josifova, i koljena Jefremova ne izabra.
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 Nego izabra koljeno Judino, goru Sion, koja mu omilje.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 I sagradi svetinju svoju kao gornje svoje stanove, i kao zemlju utvrdi je dovijeka.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 I izabra Davida slugu svojega, i uze ga od torova ovèijih,
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 I od dojilica dovede ga da pase narod njegov, Jakova, i našljedstvo njegovo, Izrailja.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 I on ih pase èistijem srcem, i vodi ih mudrijem rukama.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
