Psalmi 72
1 Bože, daj caru sud svoj, i pravdu svoju sinu carevu:
Salomon. Jumala, anna tuomios kuninkaalle, ja vanhurskautes kuninkaan pojalle,
2 On æe suditi narodu tvojemu po pravdi, i nevoljnicima tvojim po pravici.
Että hän veis sinun kansas vanhurskauteen, ja auttais sinun raadollistas.
3 Rodiæe narodu gore mirom, i humovi pravdom.
Vuoret tuokaan rauhan kansalle, ja kukulat vanhurskauden.
4 On æe suditi nevoljnima u narodu, pomoæi æe sinovima ništega, i nasilnika æe oboriti,
Hänen pitää raadollisen kansan oikeudessa pitämän, ja köyhäin lapsia auttaman ja särkemän pilkkaajat.
5 Bojaæe se tebe dok je sunca i mjeseca, od koljena do koljena.
Sinua peljätään, niinkauvan kuin aurinko ja kuu ovat, lapsista niin lasten lapsiin.
6 Siæi æe kao dažd na pokošenu livadu, kao kaplje koje porašaju zemlju.
Hän laskee alas niinkuin sade heinän sängelle, niinkuin pisarat, jotka maan lioittavat.
7 Procvjetaæe u dane njegove pravednik i svuda mir dokle teèe mjeseca.
Hänen aikanansa vanhurskas kukoistaa, ja on suuri rauha siihen asti, ettei kuuta enää olekaan.
8 Vladaæe od mora do mora, i od rijeke do krajeva zemaljskih.
Hän hallitsee merestä mereen ja virrasta maailman ääriin.
9 Pred njim æe popadati divljaci, i neprijatelji njegovi prah æe lizati.
Häntä pitää korven asuvaiset kumartaman, ja hänen vihollisensa pitää tomun nuoleman.
10 Carevi Tarsiski i ostrvljani donijeæe dare, carevi Šavski i Savski daæe danak.
Kuninkaat meren tyköä ja luodoista pitää lahjoja kantaman: kuninkaat rikkaasta Arabiasta ja Sebasta pitää annot tuoman.
11 Klanjaæe mu se svi carevi, svi narodi biæe mu pokorni.
Kaikki kuninkaat pitää häntä kumartaman, ja kaikki pakanat pitää häntä palveleman.
12 Jer æe izbaviti ubogoga koji cvili i nevoljnoga koji nema pomoænika.
Sillä hän vapahtaa huutavaisen köyhän, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa.
13 Biæe milostiv ništemu i ubogom, i duše æe jadnima spasti.
Hän on armollinen vaivaiselle ja köyhälle, ja köyhäin sielua hän auttaa.
14 Od prijevare i nasilja iskupiæe duše njihove, i skupa æe biti krv njihova pred oèima njegovima.
Hän lunastaa heidän sielunsa petoksesta ja väkivallasta, ja heidän verensä luetaan kalliiksi hänen silmäinsä edessä.
15 Oni æe dobro živjeti, i donijeæe mu zlato iz Šave; i svagda æe se moliti za njega, i svaki æe ga dan blagosiljati.
Ja hän elää ja hänelle pitää annettaman kultaa rikkaasta Arabiasta, ja häntä alati kumartaen rukoiltaman, joka päivä pitää häntä kiitettämän.
16 Biæe pšenice na zemlji izobila; po vrhovima gorskim lelijaæe se klasje njezino kao Livanska šuma, i po gradovima cvjetaæe ljudi kao trava na zemlji.
Pivo jyviä pitää niin oleman maassa ja vuorten kukkuloilla, että sen hedelmä pitää häälymän niinkuin Libanon; ja kaupungin asuvaiset pitää kukoistaman niinkuin ruoho maan päällä.
17 Ime æe njegovo biti uvijek; dokle teèe sunca, ime æe njegovo rasti. Blagosloviæe se u njemu, svi æe ga narodi zvati blaženim.
Hänen nimensä pysyy ijankaikkisesti: niinkauvan kuin aurinko on, ulottuu hänen nimensä jälkeentulevaisille; ja he tulevat siunatuksi hänen kauttansa: kaikki pakanat ylistävät häntä.
18 Blagosloven Gospod Bog, Bog Izrailjev, koji jedan èini èudesa!
Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, joka yksinänsä ihmeitä tekee!
19 I blagosloveno slavno ime njegovo uvijek! slave njegove napuniæe se sva zemlja. Amin i amin.
Ja kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi ijankaikkisesti; ja kaikki maa täytettäköön hänen kunniastansa, amen! amen!
20 Svršiše se molitve Davida, sina Jesejeva.
Davidin, Isain pojan, rukoukset loppuvat.
