Psalmi 66
1 Poklikni Bogu, sva zemljo!
Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.
2 Zapjevajte slavu imenu njegovu, dajte mu hvalu i slavu.
Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.
3 Recite Bogu: kako si strašan u djelima svojim! radi velike sile tvoje laskaju ti neprijatelji tvoji.
Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.
4 Sva zemlja nek se pokloni tebi i poje tebi, neka poje imenu tvojemu.
Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, (Sela)
5 Hodite i vidite djela Boga strašnoga u djelima svojim nad sinovima ljudskim.
Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.
6 On je pretvorio more u suhotu, preko rijeke prijeðosmo nogama; ondje smo se veselili o njemu;
Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.
7 Vlada silom svojom uvijek, oèi njegove gledaju na narode. Buntovnici, da se nijeste podigli!
Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, (Sela)
8 Blagosiljajte, narodi, Boga našega, i glasite hvalu njemu.
Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,
9 On je darovao duši našoj život, i nije dao da poklizne noga naša.
Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.
10 Ti si nas okušao, Bože, pretopio si nas, kao srebro što se pretapa.
Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.
11 Uveo si nas u mrežu, metnuo si breme na leða naša.
Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.
12 Dao si nas u jaram èovjeku, uðosmo u oganj i u vodu; ali si nas izveo na odmor.
Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.
13 Uæi æu u dom tvoj sa žrtvama što se sažižu, izvršiæu ti zavjete svoje,
Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,
14 Koje rekoše usta moja, i kaza jezik moj u tjeskobi mojoj.
Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.
15 Žrtve paljenice pretile æu ti prinijeti s dimom od pretiline ovnujske, prinijeæu ti teoce s jariæima.
Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, (Sela)
16 Hodite, èujte svi koji se bojite Boga, ja æu vam kazati šta je uèinio duši mojoj.
Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.
17 K njemu zavikah ustima svojim, i jezikom svojim proslavih ga.
Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.
18 Da sam vidio u srcu svom bezakonje, ne bi me uslišio Gospod.
Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.
19 Ali Bog usliši, primi glas moljenja mojega.
Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.
20 Blagosloven Bog, koji ne odvrže molitve moje i ne ostavi me bez milosti svoje!
Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!
