Psalmi 44
1 Bože, svojim ušima slušasmo, oci nam naši pripovijedaše djelo koje si uèinio u njihovo vrijeme, u staro vrijeme.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 Rukom svojom izgnao si narode, a njih posadio; iskorijenio si plemena, a njih namnožio.
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 Jer ne zadobiše zemlje svojim maèem, niti im mišica njihova pomože, nego tvoja desnica i tvoja mišica, i svjetlost lica tvojega, jer ti bijahu omiljeli.
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 Bože, care moj, ti si onaj isti, pošlji pomoæ Jakovu!
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 S tobom æemo izbosti neprijatelje svoje, i s imenom tvojim izgaziæemo one koji ustaju na nas.
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 Jer se ne uzdam u luk svoj, niti æe mi maè moj pomoæi.
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 Nego æeš nas ti izbaviti od neprijatelja našijeh, i nenavidnike naše posramiæeš.
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 Bogom æemo se hvaliti svaki dan, i ime tvoje slaviæemo dovijeka.
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 Ali sad si nas povrgao i posramio, i ne ideš s vojskom našom.
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 Obraæaš nas te bježimo ispred neprijatelja, i neprijatelji nas naši haraju.
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 Dao si nas kao ovce da nas jedu, i po narodima rasijao si nas.
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 U bescjenje si prodao narod svoj, i nijesi mu podigao cijene.
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 Dao si nas na potsmijeh susjedima našijem, da nam se rugaju i sramote nas koji žive oko nas.
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 Naèinio si od nas prièu u naroda, gledajuæi nas mašu glavom tuðinci.
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 Svaki je dan sramota moja preda mnom, i stid je popao lice moje
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 Od rijeèi potsmjevaèevih i rugaèevih, i od pogleda neprijateljevih i osvetljivèevih.
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 Sve ovo snaðe nas; ali ne zaboravismo tebe, niti prestupismo zavjeta tvojega.
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 Ne otstupi natrag srce naše, i stope naše ne zaðoše s puta tvojega.
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 Kad si nas bio u zemlji zmajevskoj, i pokrivao nas sjenom smrtnijem,
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 Onda da bijasmo zaboravili ime Boga svojega i podigli ruke svoje k Bogu tuðemu,
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 Ne bi li Bog iznašao to? Jer on zna tajne u srcu.
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 A ubijaju nas za tebe svaki dan; s nama postupaju kao s ovcama klanicama.
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 Ustani, što spavaš, Gospode! Probudi se, nemoj odbaciti zasvagda.
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 Zašto kriješ lice svoje? zaboravljaš nevolju i muku našu?
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 Duša naša pade u prah, tijelo je naše baèeno na zemlju.
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 Ustani, pomoæi naša, i izbavi nas radi milosti svoje.
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
