Psalmi 147
1 Hvalite Gospoda, jer je slatko pjevati Boga našega, jer blagome prilikuje hvala.
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Gospod zida Jerusalim, sabira rasijane sinove Izrailjeve;
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 Iscjeljuje one koji su skrušena srca, i lijeèi tuge njihove;
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Izbraja mnoštvo zvijezda, i sve ih zove imenom.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Velik je Gospod naš i velika je krjepost njegova, i razumu njegovu nema mjere.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Prihvata smjerne Gospod, a bezbožne ponižava do zemlje.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Redom pjevajte Gospodu hvalu, udarajte Bogu našemu u gusle.
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 On zastire nebo oblacima, sprema zemlji dažd, èini te raste na gorama trava;
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 Daje stoci piæu njezinu, i vraniæima, koji vièu k njemu.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Ne mari za silu konjsku, niti su mu mili kraci èovjeèiji.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Mili su Gospodu oni koji ga se boje, koji se uzdaju u milost njegovu.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Slavi, Jerusalime, Gospoda; hvali Boga svojega, Sione!
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 Jer on utvrðuje prijevornice vrata tvojih, blagosilja sinove tvoje u tebi.
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 Ograðuje meðe tvoje mirom, nasiæava te jedre pšenice.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 Šalje govor svoj na zemlju, brzo teèe rijeè njegova.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 Daje snijeg kao vunu, sipa inje kao pepeo.
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Baca grad svoj kao zalogaje, pred mrazom njegovijem ko æe ostati?
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 Pošlje rijeè svoju, i sve se raskravi; dune duhom svojim, i poteku vode.
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 On je javio rijeè svoju Jakovu, naredbe i sudove svoje Izrailju.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 Ovo nije uèinio nijednome drugom narodu, i sudova njegovijeh oni ne znaju. Aliluja!
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
