Psalmi 139
1 Gospode! ti me kušaš i znaš.
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
2 Ti znaš kad sjedem i kad ustanem; ti znaš pomisli moje izdaleka;
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3 Kad hodim i kad se odmaram, ti si oko mene, i sve putove moje vidiš.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4 Još nema rijeèi na jeziku mom, a ti, Gospode, gle, veæ sve znaš.
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5 Sastrag i sprijed ti si me zaklonio, i stavio na me ruku svoju.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6 Èudno je za me znanje tvoje, visoko, ne mogu da ga dokuèim.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
7 Kuda bih otišao od duha tvojega, i od lica tvojega kuda bih utekao?
Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. (Sheol h7585)
9 Da se dignem na krilima od zore, i preselim se na kraj mora:
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 I ondje æe me ruka tvoja voditi, i držati me desnica tvoja.
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 Da reèem: da ako me mrak sakrije; ali je i noæ kao vidjelo oko mene.
Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 Ni mrak neæe zamraèiti od tebe, i noæ je svijetla kao dan: mrak je kao vidjelo.
niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13 Jer si ti stvorio što je u meni, sastavio si me u utrobi matere moje.
Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14 Hvalim te, što sam divno sazdan. Divna su djela tvoja, i duša moja to zna dobro.
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15 Nijedna se kost moja nije sakrila od tebe, ako i jesam sazdan tajno, otkan u dubini zemaljskoj.
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16 Zametak moj vidješe oèi tvoje, u knjizi je tvojoj sve to zapisano, i dani zabilježeni, kad ih još nije bilo nijednoga.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17 Kako su mi nedokuèljive pomisli tvoje, Bože! Kako im je velik broj!
Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
18 Da ih brojim, više ih je nego pijeska. Kad se probudim, još sam s tobom.
Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
19 Da hoæeš, Bože, ubiti bezbožnika! Krvopije, idite od mene.
Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20 Oni govore ružno na tebe; uzimaju ime tvoje uzalud neprijatelji tvoji.
Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi.
21 Zar da ne mrzim na one, koji na te mrze, Gospode, i da se ne gadim na one koji ustaju na tebe?
Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22 Punom mrzošæu mrzim na njih; neprijatelji su mi.
Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
23 Okušaj me, Bože, i poznaj srce moje, ispitaj me, i poznaj pomisli moje.
Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 I vidi jesam li na zlu putu, i vodi me na put vjeèni.
Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
