Psalmi 129

1 Mnogo mi dosaðivaše od mladosti moje, neka reèe Izrailj,

Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

2 Mnogo mi dosaðivaše od mladosti moje, ali me ne svladaše.

he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

3 Na leðima mojim oraše oraèi, i vodiše duge brazde svoje.

Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

4 Gospod je pravedan; isijeèe konopce bezbožnièke.

Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

5 Postidjeæe se, odbiæe se svi koji nenavide Sion.

Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

6 Biæe kao trava na krovovima, koja se sasušuje prije nego se poèupa,

Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

7 Od koje neæe žetelac napuniti ruke svoje, niti naruèja svojega vezilac;

josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

8 I koji prolaze neæe reæi: “Blagoslov Gospodnji na vama! blagosiljamo vas imenom Gospodnjim.”

Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."