Psalmi 122

1 Obradovah se kad mi rekoše: hajdemo u dom Gospodnji!

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

2 Evo, stoje noge naše na vratima tvojim, Jerusalime!

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

3 Jerusalim je izidan, kao grad sliven u jednu zgradu.

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

4 Onamo idu plemena, plemena Gospodnja, po naredbi Izrailjevoj da slave ime Gospodnje.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

5 Ondje stoje prijestoli sudski, prijestoli doma Davidova.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

6 Ištite mira Jerusalimu; neka bude dobro onima koji ljube tebe!

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

7 Neka bude mir oko zidova tvojih, i èestitost u dvorima tvojim!

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

8 Radi braæe svoje, i prijatelja svojih govorim: mir ti!

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

9 Radi doma Gospoda Boga našega želim ti dobro.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.