Psalmi 109
1 Bože, slavo moja, nemoj muèati,
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 Jer se usta bezbožnièka i usta lukava na me otvoriše; govore sa mnom jezikom lažljivijem.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 Rijeèima zlobnijem sa svijeh strana gone me, i oružaju se na me ni za što.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 Za ljubav moju ustaju na mene, a ja se molim.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 Vraæaju mi zlo za dobro, i mržnju za ljubav moju.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Postavi nad njim starješinu bezbožnika, i protivnik neka mu stane s desne strane.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 Kad se stane suditi, neka izaðe kriv, i molitva njegova neka bude grijeh.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Neka budu dani njegovi kratki, i vlast njegovu neka dobije drugi.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Djeca njegova nek budu sirote, i žena njegova udovica.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Djeca njegova nek se potucaju i prose, i neka traže hljeba izvan svojih pustolina.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Neka mu uzme dužnik sve što ima, i neka razgrabe tuðini muku njegovu.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 Nek se ne naðe niko ko bi ga ljubio, ni ko bi se smilovao na sirote njegove.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Natražje njegovo nek se zatre, u drugom koljenu neka pogine ime njihovo.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Bezakonje starijeh njegovijeh nek se spomene u Gospoda, i grijeh matere njegove nek se ne izbriše.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Neka budu svagda pred Gospodom, i on neka istrijebi spomen njihov na zemlji;
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Zato što se nije sjeæao èiniti milost, nego je gonio èovjeka ništega i ubogoga, i tužnome u srcu tražio smrt.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Ljubio je kletvu, neka ga i stigne; nije mario za blagoslov, neka i otide od njega.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Nek se obuèe u kletvu kao u haljinu, i ona nek uðe u njega kao voda, i kao ulje u kosti njegove.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Nek mu ona bude kao haljina, u koju se oblaèi, i kao pojas, kojim se svagda paše.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 Taka plata nek bude od Gospoda onima koji me nenavide, i koji govore zlo na dušu moju.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 A meni, Gospode, Gospode, uèini što prilièi imenu tvojemu. Ti si dobar, milošæu svojom izbavi me.
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 Jer sam nevoljan i ništ, i srce je moje ranjeno u meni.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 Nestaje me kao sjena, kad se odmièe; tjeraju me kao skakavce.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 Koljena moja iznemogoše od posta, i tijelo moje omrša.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 Postadoh potsmijeh njima; videæi me mašu glavom svojom.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Pomozi mi, Gospode, Bože moj, spasi me po milosti svojoj.
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 Neka poznadu da je ovo tvoja ruka, i ti, Gospode, da si ovo uèinio.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Oni kunu, a ti blagoslovi; ustaju, ali nek se postide, i sluga se tvoj obraduje.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Nek se protivnici moji obuku u sramotu, i kao haljinom nek se pokriju stidom svojim.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 Hvaliæu Gospoda veoma ustima svojima, i usred mnogih slaviæu ga,
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 Jer stoji s desne strane ubogome, da bi ga spasao od onijeh koji osuðuju dušu njegovu.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
