Psalmi 102
1 Gospode! èuj molitvu moju, i vika moja nek izaðe preda te.
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 Nemoj odvratiti lica svojega od mene; u dan kad sam u nevolji prigni k meni uho svoje, u dan kad te prizivam, pohitaj, usliši me.
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 Jer proðoše kao dim dani moji, kosti moje kao topionica ogorješe.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 Pokošeno je kao trava i posahlo srce moje, da zaboravih jesti hljeb svoj.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 Od uzdisanja mojega prionu kost moja za meso moje.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 Postadoh kao gem u pustinji; ja sam kao sova na zidinama.
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 Ne spavam, i sjedim kao ptica bez druga na krovu.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 Svaki dan ruže me neprijatelji moji, i koji su se pomamili na mene, mnom se uklinju.
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 Jedem pepeo kao hljeb, i piæe svoje rastvaram suzama
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 Od gnjeva tvojega i srdnje tvoje; jer podigavši me bacio si me.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 Dani su moji kao sjen, koji prolazi, i ja kao trava osuših se.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 A ti, Gospode, ostaješ dovijeka, i spomen tvoj od koljena do koljena.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Ti æeš ustati, smilovaæeš se na Sion, jer je vrijeme smilovati se na nj, jer je došlo vrijeme;
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 Jer slugama tvojim omilje i kamenje njegovo, i prah njegov žale.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 Tada æe se neznabošci bojati imena Gospodnjega, i svi carevi zemaljski slave njegove;
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 Jer æe Gospod sazidati Sion, i javiti se u slavi svojoj;
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 Pogledaæe na molitvu onijeh koji nemaju pomoæi, i neæe se oglušiti molbe njihove.
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 Napisaæe se ovo potonjemu rodu, i narod nanovo stvoren hvaliæe Gospoda,
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 Što je prinikao sa svete visine svoje, Gospod pogledao s neba na zemlju,
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 Da èuje uzdisanje sužnjevo, i odriješi sinove smrtne;
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 Da bi kazivali na Sionu ime Gospodnje i hvalu njegovu u Jerusalimu,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 Kad se skupe narodi i carstva da služe Gospodu.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 Strošio je na putu krjepost moju, skratio dane moje.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 Rekoh: Bože moj! nemoj me uzeti u polovini dana mojih. Tvoje su godine od koljena do koljena.
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 Davno si postavio zemlju, i nebesa su djelo ruku tvojih.
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 To æe proæi, a ti æeš ostati; sve æe to kao haljina ovetšati, kao haljinu promijeniæeš ih i promijeniæe se.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 Ali ti si taj isti i godine tvoje neæe isteæi.
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 Sinovi æe sluga tvojih živjeti, i sjeme æe se njihovo utvrditi pred licem tvojim.
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
