Poslovice 1
1 Prièe Solomuna sina Davidova, cara Izrailjeva,
Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
2 Da se poznaje mudrost i nastava, da se razumiju rijeèi razumne,
viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
3 Da se prima nastava u razumu, u pravdi, u sudu i u svemu što je pravo,
taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
4 Da se daje ludima razboritost, mladiæima znanje i pomnjivost.
mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
5 Mudar æe slušati i više æe znati, i razuman æe steæi mudrost,
Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
6 Da razumije prièe i znaèenje, rijeèi mudrijeh ljudi i zagonetke njihove.
ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
7 Poèetak je mudrosti strah Gospodnji; ludi preziru mudrost i nastavu.
Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
8 Slušaj, sine, nastavu oca svojega, i ne ostavljaj nauke matere svoje.
Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
9 Jer æe biti vijenac od milina oko glave tvoje, i grivna na grlu tvom.
sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
10 Sine moj, ako bi te mamili grješnici, ne pristaj;
Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
11 Ako bi rekli: hodi s nama da vrebamo krv, da zasjedamo pravome ni za što;
Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol h7585)
13 Svakojakoga blaga dobiæemo, napuniæemo kuæe svoje plijena;
me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
14 Bacaæeš ždrijeb svoj s nama; jedan æe nam tobolac biti svjema;
heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
15 Sine moj, ne idi na put s njima, èuvaj nogu svoju od staze njihove.
Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
16 Jer nogama svojim trèe na zlo i hite da proljevaju krv.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
17 Jer se uzalud razapinje mreža na oèi svakoj ptici;
Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
18 A oni vrebaju svoju krv i zasjedaju svojoj duši.
omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
19 Taki su putovi svijeh lakomijeh na dobitak, koji uzima dušu svojim gospodarima.
Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
20 Premudrost vièe na polju, na ulicama pušta glas svoj;
Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
21 U najveæoj vrevi vièe, na vratima, u gradu govori svoje besjede:
meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
22 Ludi, dokle æete ljubiti ludost? i potsmjevaèima dokle æe biti mio potsmijeh? i bezumni dokle æe mrziti na znanje?
Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
23 Obratite se na karanje moje; evo, izasuæu vam duh svoj, kazaæu vam rijeèi svoje.
Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
24 Što zvah, ali ne htjeste, pružah ruku svoju, ali niko ne mari,
Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
25 Nego odbaciste svaki savjet moj, i karanja mojega ne htjeste primiti;
vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
26 Zato æu se i ja smijati vašoj nevolji, rugaæu se kad doðe èega se bojite;
niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
27 Kad kao pustoš doðe èega se bojite, i pogibao vaša kao oluja kad doðe, kad navali na vas nevolja i muka.
kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
28 Tada æe me zvati, ali se neæu odazvati; rano æe tražiti, ali me neæe naæi.
Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
29 Jer mrziše na znanje, i straha Gospodnjega ne izabraše;
Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
30 Ne pristaše na moj svjet, i preziraše sva karanja moja.
eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
31 Zato æe jesti plod od putova svojih, i nasitiæe se savjeta svojih.
saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
32 Jer æe lude ubiti mir njihov, i bezumne æe pogubiti sreæa njihova.
Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
33 Ali ko me sluša, boraviæe bezbrižno, i biæe na miru ne bojeæi se zla.
Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
