Poslovice 8
1 Ne vièe li mudrost? i razum ne pušta li glas svoj?
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 Navrh visina, na putu, na rasputicama stoji,
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 Kod vrata, na ulasku u grad, gdje se otvoraju vrata, vièe:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 Vas vièem, o ljudi, i glas svoj obraæam k sinovima ljudskim.
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Nauèite se ludi mudrosti, i bezumni orazumite se.
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Slušajte, jer æu govoriti velike stvari, i usne moje otvorajuæi se kazivaæe što je pravo.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 Jer usta moja govore istinu, i mrska je usnama mojim bezbožnost.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 Prave su sve rijeèi usta mojih, ništa nema u njima krivo ni izopaèeno.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 Sve su obiène razumnomu i prave su onima koji nalaze znanje.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Primite nastavu moju a ne srebro, i znanje radije nego najbolje zlato.
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 Jer je bolja mudrost od dragoga kamenja, i što je god najmilijih stvari ne mogu se izjednaèiti s njom.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 Ja mudrost boravim s razboritošæu, i razumno znanje nalazim.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 Strah je Gospodnji mržnja na zlo; ja mrzim na ponositost i na oholost i na zli put i na usta opaka.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Moj je savjet i što god jest; ja sam razum i moja je sila.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Mnom carevi caruju, i vladaoci postavljaju pravdu.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Mnom vladaju knezovi i poglavari i sve sudije zemaljske.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Ja ljubim one koji mene ljube, i koji me dobro traže nalaze me.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 U mene je bogatstvo i slava, postojano dobro i pravda.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Plod je moj bolji od zlata i od najboljega zlata, i dobitak je moj bolji od najboljega srebra.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 Putem pravednijem hodim, posred staza pravice,
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 Da onima koji me ljube dam ono što jest, i riznice njihove da napunim.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Gospod me je imao u poèetku puta svojega, prije djela svojih, prije svakoga vremena.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Prije vijekova postavljena sam, prije poèetka, prije postanja zemlje.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Kad jošte ne bijaše bezdana, rodila sam se, kad još ne bijaše izvora obilatijeh vodom.
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Prije nego se gore osnovaše, prije humova ja sam se rodila;
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 Još ne bješe naèinio zemlje ni polja ni poèetka prahu vasiljenskom;
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Kad je ureðivao nebesa, ondje bijah; kad je razmjeravao krug nad bezdanom.
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 Kad je utvrðivao oblake gore i krijepio izvore bezdanu;
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 Kad je postavljao moru meðu i vodama da ne prestupaju zapovijesti njegove, kad je postavljao temelje zemlji;
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Tada bijah kod njega hranjenica, bijah mu milina svaki dan, i veseljah se pred njim svagda;
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 Veseljah se na vasiljenoj njegovoj, i milina mi je sa sinovima ljudskim.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 Tako dakle, sinovi, poslušajte me, jer blago onima koji se drže putova mojih.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Slušajte nastavu, i budite mudri, i nemojte je odbaciti.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Blago èovjeku koji me sluša stražeæi na vratima mojim svaki dan i èuvajuæi pragove vrata mojih.
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 Jer ko mene nalazi, nalazi život i dobija ljubav od Gospoda.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 A ko o mene griješi, èini krivo duši svojoj; svi koji mrze na me, ljube smrt.
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
