Poslovice 7
1 Sine, èuvaj rijeèi moje, i zapovijesti moje sahrani kod sebe.
Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.
2 Èuvaj zapovijesti moje i biæeš živ, i nauku moju kao zjenicu oèiju svojih.
Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.
3 Priveži ih sebi na prste, napiši ih na ploèi srca svojega.
Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.
4 Reci mudrosti: sestra si mi; i prijateljicom zovi razboritost,
Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
5 Da bi te èuvala od žene tuðe, od tuðinke, koja laska rijeèima.
että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.
6 Jer s prozora doma svojega kroz rešetku gledah,
Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,
7 I vidjeh meðu ludima, opazih meðu djecom bezumna mladiæa,
ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.
8 Koji iðaše ulicom pokraj ugla njezina, i koraèaše putem ka kuæi njezinoj,
Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin
9 U sumrak, uveèe, kad se unoæa i smrèe;
päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.
10 A gle, srete ga žena u odijelu kurvinskom i lukava srca,
Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.
11 Plaha i pusta, kojoj noge ne mogu stajati kod kuæe,
Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;
12 Sad na polju, sad na ulici, kod svakoga ugla vrebaše.
milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.
13 I uhvati ga, i poljubi ga, i bezobrazno reèe mu:
Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:
14 Imam žrtve zahvalne, danas izvrših zavjete svoje;
"Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.
15 Zato ti izidoh na susret da te tražim, i naðoh te.
Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.
16 Nastrla sam odar svoj pokrivaèima vezenijem i prostirkama Misirskim.
Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.
17 Okadila sam postelju svoju smirnom, alojem i cimetom.
Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
18 Hajde da se opijamo ljubavlju do zore, da se veselimo milovanjem.
Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.
19 Jer mi muž nije kod kuæe, otišao je na put daljni,
Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.
20 Uzeo je sa sobom tobolac novèani, vratiæe se kuæi u odreðeni dan.
Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."
21 Navrati ga mnogim rijeèima, glatkim usnama odvuèe ga.
Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:
22 Otide za njom odmah kao što vo ide na klanje i kao bezumnik u puto da bude karan,
kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,
23 Dokle mu strijela ne probije jetru, kao što ptica leti u zamku ne znajuæi da joj je o život.
niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
24 Zato dakle, djeco, poslušajte me, i pazite na rijeèi usta mojih.
Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.
25 Nemoj da zastranjuje srce tvoje na putove njezine, nemoj lutati po stazama njezinijem.
Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.
26 Jer je mnoge ranila i oborila, i mnogo je onijeh koje je sve pobila.
Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.
