Poslovice 5
1 Sine moj, slušaj mudrost moju, k razumu mojemu prigni uho svoje,
Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 Da se držiš razboritosti, i usne tvoje da hrane znanje.
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Jer s usana tuðe žene kaplje med, i grlo joj je mekše od ulja;
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 Ali joj je pošljedak gorak kao pelen, oštar kao maè s obje strane oštar.
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol h7585)
6 Da ne bi mjerio puta životnoga, savijaju se staze njezine da ne znaš.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Zato, djeco, poslušajte mene, i ne otstupajte od rijeèi usta mojih.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Neka je daleko od nje put tvoj, i ne približuj se k vratima kuæe njezine,
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 Da ne bi dao drugima slave svoje i godina svojih nemilostivome,
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 Da se ne bi tuðinci nasitili tvojega blaga i trud tvoj da ne bi bio u tuðoj kuæi,
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 I da ne ridaš na pošljedak, kad se stroši meso tvoje i tijelo tvoje,
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 I reèeš: kako mrzih na nastavu, i kako srce moje prezira karanje!
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 I ne poslušah glasa uèitelja svojih, i ne prignuh uha svojega k onima koji me uèahu!
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Umalo ne zapadoh u svako zlo usred zbora i skupštine.
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Pij vodu iz svojega studenca i što teèe iz tvojega izvora.
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Neka se razlivaju tvoji izvori na polje, i potoci po ulicama.
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Imaj ih sam za se, a ne tuðin s tobom.
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Blagosloven da je izvor tvoj, i veseli se ženom mladosti svoje;
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 Neka ti je kao košuta mila i kao srna ljupka; dojke njezine neka te opijaju u svako doba, u ljubavi njezinoj posræi jednako.
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 A zašto bi, sine, posrtao za tuðinkom i golio njedra tuðoj,
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Kad su pred oèima Gospodu putovi svaèiji, i mjeri sve staze njegove?
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Bezbožnika æe uhvatiti njegova bezakonja, i u uža grijeha svojih zaplešæe se;
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Umrijeæe bez nastave, i od mnoštva ludosti svoje lutaæe.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
