Poslovice 30
1 Rijeèi Agura sina Jakejeva; sabrane rijeèi toga èovjeka Itilu, Itilu i Ukalu.
Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.
2 Ja sam luði od svakoga, i razuma èovjeèijega nema u mene.
Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;
3 Niti sam uèio mudrosti niti znam svetijeh stvari.
enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.
4 Ko je izašao na nebo i opet sišao? ko je skupio vjetar u pregršti svoje? ko je svezao vode u plašt svoj? ko je utvrdio sve krajeve zemlji? kako mu je ime? i kako je ime sinu njegovu? znaš li?
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
5 Sve su rijeèi Božije èiste; on je štit onima koji se uzdaju u nj.
Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
6 Ništa ne dodaji k rijeèima njegovijem, da te ne ukori i ne naðeš se laža.
Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
7 Za dvoje molim te; nemoj me se oglušiti dok sam živ:
Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
8 Taštinu i rijeè lažnu udalji od mene; siromaštva ni bogatstva ne daj mi, hrani me hljebom po obroku mom,
Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
9 Da ne bih najedavši se odrekao se tebe i rekao: ko je Gospod? ili osiromašivši da ne bih krao i uzalud uzimao ime Boga svojega.
etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
10 Ne opadaj sluge gospodaru njegovu, da te ne bi kleo i ti bio kriv.
Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.
11 Ima rod koji psuje oca svojega i ne blagosilja matere svoje.
Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;
12 Ima rod koji misli da je èist, a od svoga kala nije opran.
sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!
13 Ima rod koji drži visoko oèi svoje, i vjeðe mu se dižu uvis.
Voi sukua-kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti-
14 Ima rod kojemu su zubi maèevi i kutnjaci noževi, da proždire siromahe sa zemlje i uboge izmeðu ljudi.
sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!
15 Pijavica ima dvije kæeri, koje govore: daj, daj. Ima troje nesito, i èetvrto nikad ne kaže: dosta:
Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":
16 Grob, materica jalova, zemlja, koja ne biva sita vode, i oganj, koji ne govori: dosta. (Sheol h7585)
tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää". (Sheol h7585)
17 Oko koje se ruga ocu i neæe da sluša matere, kljuvaæe ga gavrani s potoka i jesti orliæi.
Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.
18 Troje mi je èudesno, i èetvrtoga ne razumijem:
Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:
19 Put orlov u nebo, put zmijin po stijeni, put laðin posred mora, i put èovjeèiji k djevojci.
kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.
20 Taki je put kurvin: jede, i ubriše usta, pa veli: nijesam uèinila zla.
Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".
21 Od troga se potresa zemlja, i èetvrtoga ne može podnijeti:
Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:
22 Od sluge, kad postane car, od bezumnika, kad se najede hljeba,
orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,
23 Od puštenice, kad se uda, od sluškinje kad naslijedi gospoðu svoju.
hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.
24 Èetvoro ima maleno na zemlji, ali mudrije od mudaraca:
Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:
25 Mravi, koji su slab narod, ali opet pripravljaju u ljeto sebi hranu;
Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;
26 Pitomi zeèevi, koji su nejak narod, ali opet u kamenu grade sebi kuæu;
tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;
27 Skakavci, koji nemaju cara, ali opet idu svi jatom;
heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;
28 Pauk, koji rukama radi i u carskim je dvorima.
sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.
29 Troje lijepo koraèa, i èetvrto lijepo hodi:
Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:
30 Lav, najjaèi izmeðu zvjerova, koji ne uzmièe ni pred kim,
leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,
31 Konj opasan po bedrima ili jarac, i car na koga niko ne ustaje.
hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.
32 Ako si ludovao ponesavši se ili si zlo mislio, metni ruku na usta.
Jos ylpeilit-olipa se houkkamaisuutta tai harkittua-niin laske käsi suullesi.
33 Kad se razbija mlijeko, izlazi maslo; i ko jako nos utire, izgoni krv; tako ko draži na gnjev, zameæe svaðu.
Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.
