Poslovice 17
1 Bolji je zalogaj suha hljeba s mirom nego kuæa puna poklane stoke sa svaðom.
Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
2 Razuman sluga biæe gospodar nad sinom sramotnijem i s braæom æe dijeliti našljedstvo.
Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
3 Topionica je za srebro i peæ za zlato, a srca iskušava Gospod.
Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
4 Zao èovjek pazi na usne zle, a lažljivac sluša jezik pakostan.
Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
5 Ko se ruga siromahu, sramoti stvoritelja njegova; ko se raduje nesreæi, neæe ostati bez kara.
Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
6 Vijenac su starcima unuci, a slava sinovima oci njihovi.
Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
7 Ne prilièi bezumnom visoka besjeda, akamoli knezu lažljiva besjeda.
Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
8 Poklon je dragi kamen onome koji ga prima, kuda se god okrene napreduje.
Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
9 Ko pokriva prijestup, traži ljubav; a ko ponavlja stvar, rastavlja glavne prijatelje.
Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
10 Ukor tišti razumnoga veæma nego ludoga sto udaraca.
Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
11 Zao èovjek traži samo odmet, ali æe se ljut glasnik poslati na nj.
Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
12 Bolje je da èovjeka srete medvjedica kojoj su oteti medvjediæi, nego bezumnik u svom bezumlju.
Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
13 Ko vraæa zlo za dobro, neæe se zlo odmaæi od kuæe njegove.
Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
14 Ko poène svaðu, otvori ustavu vodi; zato prije nego se zametne, proði se raspre.
Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
15 Ko opravda krivoga i ko osudi pravoga, obojica su gad Gospodu.
Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
16 Na što je blago bezumnome u ruci kad nema razuma da pribavi mudrost?
Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
17 U svako doba ljubi prijatelj, i brat postaje u nevolji.
Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
18 Èovjek bezuman daje ruku i jamèi se za prijatelja svojega.
Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
19 Ko miluje svaðu, miluje grijeh; ko podiže uvis vrata svoja, traži pogibao.
Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
20 Ko je opaka srca, neæe naæi dobra; i ko dvolièi jezikom, pašæe u zlo.
Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
21 Ko rodi bezumna, na žalost mu je, niti æe se radovati otac luda.
Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
22 Srce veselo pomaže kao lijek, a duh žalostan suši kosti.
Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
23 Bezbožnik prima poklon iz njedara da prevrati putove pravdi.
Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
24 Razumnomu je na licu mudrost, a oèi bezumniku vrljaju nakraj zemlje.
Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
25 Žalost je ocu svojemu sin bezuman, i jad roditeljci svojoj.
Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
26 Nije dobro globiti pravednika, ni da knezovi biju koga što je radio pravo.
Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
27 Usteže rijeèi svoje èovjek koji zna, i tiha je duha èovjek razuman.
Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
28 I bezuman kad muèi, misli se da je mudar, i razuman, kad stiskuje usne svoje.
Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
