Poslovice 10
1 Mudar je sin radost ocu svojemu, a lud je sin žalost materi svojoj.
Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
2 Ne pomaže nepravedno blago, nego pravda izbavlja od smrti.
Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
3 Ne da Gospod da gladuje duša pravednikova, a imanje bezbožnièko razmeæe.
Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
4 Nemarna ruka osiromašava, a vrijedna ruka obogaæava.
Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
5 Ko zbira u ljeto, sin je razuman; ko spava o žetvi, sin je sramotan.
Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
6 Blagoslovi su nad glavom pravedniku, a usta bezbožnièka pokriva nasilje.
Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
7 Spomen pravednikov ostaje blagosloven, a ime bezbožnièko truhne.
Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
8 Ko je mudra srca, prima zapovijesti; a ko je ludijeh usana, pašæe.
Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
9 Ko hodi bezazleno, hodi pouzdano; a ko je opak na putovima svojim, poznaæe se.
Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
10 Ko namiguje okom, daje muku; i ko je ludijeh usana, pašæe.
Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
11 Usta su pravednikova izvor životu, a usta bezbožnièka pokriva nasilje.
Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
12 Mrzost zameæe svaðe, a ljubav prikriva sve prijestupe.
Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
13 Na usnama razumnoga nalazi se mudrost, a za leða je bezumnoga batina.
Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
14 Mudri sklanjaju znanje, a usta ludoga blizu su pogibli.
Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
15 Bogatstvo je bogatima tvrd grad, siromaštvo je siromasima pogibao.
Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
16 Rad je pravednikov na život, dobitak bezbožnikov na grijeh.
Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
17 Ko prima nastavu, na putu je k životu; a ko odbacuje kar, luta.
Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
18 Ko pokriva mržnju, lažljivih je usana; i ko iznosi sramotu, bezuman je.
Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
19 U mnogim rijeèima ne biva bez grijeha; ali ko zadržava usne svoje, razuman je.
Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
20 Jezik je pravednikov srebro odabrano; srce bezbožnièko ne vrijedi ništa.
Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
21 Usne pravednikove pasu mnoge, a bezumni umiru s bezumlja.
Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
22 Blagoslov Gospodnji obogaæava a bez muke.
Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
23 Bezumniku je šala èiniti zlo, a razuman èovjek drži se mudrosti.
Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
24 Èega se boji bezbožnik, ono æe ga snaæi; a što pravednici žele, Bog æe im dati.
Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
25 Kao što prolazi oluja, tako bezbožnika nestaje; a pravednik je na vjeèitom temelju.
Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
26 Kakav je ocat zubima i dim oèima, taki je ljenivac onima koji ga šalju.
Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
27 Strah Gospodnji dodaje dane, a bezbožnicima se godine prekraæuju.
Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
28 Èekanje pravednijeh radost je, a nadanje bezbožnijeh propada.
Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
29 Put je Gospodnji krjepost bezazlenomu, a strah onima koji èine bezakonje.
Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
30 Pravednik se neæe nigda pokolebati, a bezbožnici neæe nastavati na zemlji.
Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
31 Usta pravednikova iznose mudrost, a jezik opaki istrijebiæe se.
Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
32 Usne pravednikove znaju što je milo, a bezbožnièka su usta opaèina.
Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
