< Tužbalice 5 >

1 Opomeni se, Gospode, što nas zadesi; pogledaj i vidi sramotu našu.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Našljedstvo naše privali se tuðincima, domovi naši inostrancima.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Postasmo sirote, bez oca, matere naše kao udovice.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Svoju vodu pijemo za novce, svoja drva kupujemo.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Na vratu nam je jaram, i gone nas; umoreni nemamo odmora.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Pružamo ruku k Misircima i Asircima, da se nasitimo hljeba.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Oci naši zgriješiše, i nema ih, a mi nosimo bezakonja njihova.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Robovi nam gospodare, nema nikoga da izbavi iz ruku njihovijeh.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Sa strahom za život svoj od maèa u pustinji donosimo sebi hljeb.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Koža nam pocrnje kao peæ od ljute gladi.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Sramote žene na Sionu i djevojke po gradovima Judinijem.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Knezove vješaju svojim rukama, ne poštuju lica staraèkoga.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Mladiæe uzimaju pod žrvnje, i djeca padaju pod drvima.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Staraca nema više na vratima, ni mladiæa na pjevanju.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Nesta radosti srcu našemu, igra naša pretvori se u žalost.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Pade vijenac s glave naše; teško nama, što zgriješismo!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Stoga je srce naše žalosno, stoga oèi naše potamnješe,
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Sa gore Siona, što opustje, i lisice idu po njoj.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Ti, Gospode, ostaješ dovijeka, prijesto tvoj od koljena do koljena.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Zašto hoæeš da nas zaboraviš dovijeka, da nas ostaviš zadugo?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Obrati nas, Gospode, k sebi, i obratiæemo se; ponovi dane naše kako bijahu prije.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Jer eda li æeš nas sasvijem odbaciti i gnjeviti se na nas veoma?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

< Tužbalice 5 >