Jov 5
1 Zovi; hoæe li ti se ko odazvati? i komu æeš se izmeðu svetijeh obratiti?
Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
2 Doista bezumnoga ubija gnjev, i ludoga usmræuje srdnja.
Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
3 Ja vidjeh bezumnika gdje se ukorijenio; ali odmah prokleh stan njegov.
Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
4 Sinovi su njegovi daleko od spasenja i satiru se na vratima a nema ko da izbavi.
Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
5 Ljetinu njegovu jede gladni i ispred trnja kupi je, i lupež ždere blago njihovo.
Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
6 Jer muka ne izlazi iz praha niti nevolja iz zemlje nièe.
Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
7 Nego se èovjek raða na nevolju, kao što iskre iz ugljevlja uzlijeæu u vis.
Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
8 Ali ja bih Boga tražio, i pred Boga bih iznio stvar svoju,
Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
9 Koji èini stvari velike i neispitljive, divne, kojima nema broja;
Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
10 Koji spušta dažd na zemlju i šalje vodu na polja;
Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
11 Koji podiže ponižene, i žalosne uzvišuje k spasenju;
Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
12 Koji rasipa misli lukavijeh da ruke njihove ne svrše ništa;
Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
13 Koji hvata mudre u njihovu lukavstvu, i namjeru opakih obara;
Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
14 Danju nailaze na mrak, i u podne pipaju kao po noæi.
Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
15 On izbavlja ubogoga od maèa, od usta njihovijeh i od ruke silnoga.
Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
16 Tako ima nadanja siromahu, a zloæa zatiskuje usta svoja.
Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
17 Gle, blago èovjeku koga Bog kara; i zato ne odbacuj karanja svemoguæega.
Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
18 Jer on zadaje rane, i zavija; on udara, i ruke njegove iscjeljuju.
Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
19 Iz šest nevolja izbaviæe te; ni u sedmoj neæe te se zlo dotaæi.
Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
20 U gladi izbaviæe te od smrti i u ratu od maèa.
Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
21 Kad jezik šiba, biæeš sakriven, niti æeš se bojati pustoši kad doðe.
Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
22 Smijaæeš se pustoši i gladi, niti æeš se bojati zvijerja zemaljskoga.
Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
23 Jer æeš s kamenjem poljskim biti u vjeri, i zvijerje æe poljsko biti u miru s tobom.
Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
24 I vidjeæeš da je mir u šatoru tvom, kuæiæeš kuæu svoju i neæeš se prevariti.
Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
25 Vidjeæeš kako æe ti se umnožiti sjeme tvoje, i porod æe tvoj biti kao trava na zemlji.
Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
26 Star æeš otiæi u grob kao što se žito snosi u stog u svoje vrijeme.
Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
27 Eto, razgledasmo to, tako je; poslušaj i razumij.
Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.
