Jov 36
1 Još govori Elijuj i reèe:
Elihu puhui vielä ja sanoi:
2 Potrpi me malo, i pokazaæu ti, jer još ima što bih govorio za Boga.
Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
3 Poèeæu izdaleka besjedu svoju, i pokazaæu da je tvorac moj pravedan.
Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
4 Doista, neæe biti lažne rijeèi moje, kod tebe je koji pravo misli.
Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
5 Gle, Bog je silan, ali nikoga ne odbacuje, silan je snagom srèanom.
Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
6 Ne da živjeti bezbožniku, a nevoljnicima èini pravdu.
Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
7 Ne odvraæa od pravednika oèiju svojih, nego još s carevima na prijesto posaðuje ih navijek, te se uzvišuju.
Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
8 Ako li su okovani u puta i svezani užima nevoljnièkim,
Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
9 Tada im napominje djela njihova i bezakonja njihova kako su silna.
Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
10 I otvora im uho da bi se popravili, i govori im da se vrate od bezakonja.
Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
11 Ako poslušaju i stanu mu služiti, dovršuju dane svoje u dobru i godine svoje u radosti.
Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
12 Ako li ne poslušaju, ginu od maèa i umiru s bezumlja.
Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
13 A koji su licemjerna srca, navlaèe gnjev i ne vièu kad ih poveže;
Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
14 Umire u mladosti duša njihova i život njihov meðu kurvama.
Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
15 Izbavlja nevoljnika iz nevolje njegove i otvora mu uho u muci.
Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
16 Tako bi i tebe izveo iz tjeskobe na prostrano mjesto, gdje ništa ne dosaðuje, i mirni sto tvoj bio bi pun pretiline.
Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
17 Ali si zaslužio sud bezbožnièki; i sud i pravda snaðe te.
Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
18 Doista, gnjev je na tebi; gledaj da te ne odbaci u karanju, te te veliki otkup neæe izbaviti.
Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
19 Hoæe li gledati na tvoje bogatstvo? neæe ni na zlato ni na kaku silu blaga tvojega.
Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
20 Ne uzdiši za noæu u koju narodi odlaze na svoje mjesto.
Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
21 Èuvaj se da ne pogledaš na taštinu i voliš nju nego nevolju.
Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
22 Gle, Bog je najviši svojom silom, ko je uèitelj kao on?
Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
23 Ko mu je odredio put njegov? ili ko æe mu reæi: èiniš nepravo?
Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
24 Opominji se da velièaš djela njegova, koja gledaju ljudi.
Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
25 Svi ljudi vide ih, svaki ih gleda izdaleka.
Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
26 Gle, Bog je velik, i ne možemo ga poznati, broj godina njegovijeh ne može se dokuèiti.
Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
27 Jer on steže kaplje vodene, koje liju dažd iz oblaka njegovijeh;
Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
28 Kad teku oblaci, kaplju na mnoštvo ljudsko.
Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
29 I ko bi razumio prostor oblacima i grmljavu u šatoru njegovu?
Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
30 Kako prostire nad njim svjetlost svoju, i dubine morske pokriva?
Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
31 Tijem sudi narodima, daje hrane izobila.
Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
32 Rukama zaklanja svjetlost, i nareðuje koga da srete,
Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
33 Javljajuæi prema njemu dobru volju svoju, i prema stoci i prema rodu zemaljskom.
Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.
