Jov 31

1 Vjeru uèinih sa oèima svojim, pa kako bih pogledao na djevojku?

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

2 Jer kakav je dio od Boga ozgo? i kakvo našljedstvo od svemoguæega s visine?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

3 Nije li pogibao nevaljalome i èudo onima koji èine bezakonje?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

4 Ne vidi li on putove moje, i sve korake moje ne broji li?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

5 Ako hodih s lažju ili ako pohitje noga moja na prijevaru,

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

6 Neka me izmjeri na mjerilima pravijem, i neka Bog pozna dobrotu moju.

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

7 Ako su koraci moji zašli s puta, i ako je za oèima mojim pošlo srce moje, i za ruke moje prionulo štogod,

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

8 Neka ja sijem a drugi jede, i neka se iskorijene izdanci moji.

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

9 Ako se zanijelo srce moje za kojom ženom, i ako sam vrebao na vratima bližnjega svojega,

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

10 Neka drugomu melje žena moja, i neka se drugi nad njom povijaju.

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

11 Jer je to grdilo i bezakonje za sudije.

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

12 Jer bi to bio oganj koji bi proždirao do uništenja, i svu bi moju ljetinu iskorijenio.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

13 Ako nijesam htio doæi na sud sa slugom svojim ili sa sluškinjom svojom, kad bi se tužili na mene;

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

14 Jer šta bih èinio kad bi se Bog podigao, i kad bi potražio, šta bih mu odgovorio?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

15 Koji je mene stvorio u utrobi, nije li stvorio i njega? nije li nas on isti sazdao u materici?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

16 Ako sam odbio siromasima želju njihovu, i oèi udovici zamutio,

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

17 I ako sam zalogaj svoj sam jeo a nije ga jela i sirota,

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

18 Jer je od mladosti moje rasla sa mnom kao kod oca, i od utrobe matere svoje vodao sam je;

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

19 Ako sam gledao koga gdje gine nemajuæi haljine, i siromaha gdje se nema èim pokriti,

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

20 Ako me nijesu blagosiljala bedra njegova što se runom ovaca mojih utoplio,

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

21 Ako sam izmahnuo rukom na sirotu, kad vidjeh na vratima pomoæ svoju,

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

22 Neka mi ispadne rame iz pleæa, i ruka moja neka se otkine od zgloba.

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

23 Jer sam se bojao pogibli od Boga, kojega velièanstvu ne bih odolio.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

24 Ako sam polagao na zlato nadanje svoje, ili èistome zlatu govorio: uzdanico moja!

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

25 Ako sam se veselio što mi je imanje veliko i što mnogo steèe ruka moja,

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

26 Ako sam gledao na sunce, kad sjaje, i na mjesec, kad ponosito hodi,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

27 I srce se moje potajno prevarilo i ruku moju poljubila usta moja,

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

28 I to bi bilo bezakonje za sudije, jer bih se odrekao Boga ozgo;

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

29 Ako sam se radovao nesreæi nenavidnika svojega, i ako sam zaigrao kad ga je zlo zadesilo,

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

30 Jer ne dadoh jeziku svojemu da griješi tražeæi dušu njegovu s proklinjanjem;

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

31 Ako ne govorahu domašnji moji: ko bi nam dao mesa njegova? ne možemo se ni najesti;

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

32 Stranac nije noæivao na polju; vrata svoja otvorao sam putniku;

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

33 Ako sam kao što èine ljudi tajio prijestupe svoje i krio svoje bezakonje u svojim njedrima,

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

34 Ako sam i mogao plašiti veliko mnoštvo, ipak od najmanjega u domu bijaše me strah; zato muèah i ne odlažah od vrata.

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

35 O da bih imao koga da me sasluša! Gle, želja je moja da mi svemoguæi odgovori i suparnik moj da mi napiše knjigu.

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

36 Nosio bih je na ramenu svom, vezao bih je sebi kao vijenac,

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

37 Broj koraka svojih kazao bih mu, kao knez pristupio bih k njemu.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

38 Ako je na me vikala moja zemlja, i brazde njezine plakale,

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

39 Ako sam jeo roda njezina bez novaca i dosaðivao duši gospodara njezinijeh,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

40 Mjesto pšenice neka mi raða trnje, i mjesto jeèma kukolj. Svršiše se rijeèi Jovove.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.