Jov 21
1 A Jov odgovori i reèe:
Job vastasi ja sanoi:
2 Slušajte dobro rijeèi moje, i to æe mi biti od vas utjeha.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Potrpite me da ja govorim, a kad izgovorim, potsmijevajte se.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Eda li se ja èovjeku tužim? i kako ne bi bio žalostan duh moj?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Pogledajte na me, i divite se, i metnite ruku na usta.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Ja kad pomislim, strah me je, i groza poduzima tijelo moje.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Zašto bezbožnici žive? stare? i bogate se?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Sjeme njihovo stoji tvrdo pred njima zajedno s njima, i natražje njihovo pred njihovijem oèima.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Kuæe su njihove na miru bez straha, i prut Božji nije nad njima.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Bikovi njihovi skaèu, i ne promašaju; krave njihove tele se, i ne jalove se.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Ispuštaju kao stado djecu svoju, i sinovi njihovi poskakuju.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Podvikuju uz bubanj i uz gusle, vesele se uza sviralu.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 A Bogu kažu: idi od nas, jer neæemo da znamo za putove tvoje.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Šta je svemoguæi, da mu služimo? i kaka nam je korist, da mu se molimo?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Gle, dobro njihovo nije u njihovoj ruci; namjera bezbožnièka daleko je od mene.
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Koliko se puta gasi žižak bezbožnièki i dolazi im pogibao, dijeli im muke u gnjevu svom Bog?
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Bivaju li kao pljeva na vjetru, kao prah koji raznosi vihor?
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Èuva li Bog sinovima njihovijem pogibao njihovu, plaæa im da osjete?
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Vide li svojim oèima pogibao svoju, i piju li gnjev svemoguæega?
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Jer šta je njima stalo do kuæe njihove nakon njih, kad se broj mjeseca njihovijeh prekrati?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Eda li æe Boga ko uèiti mudrosti, koji sudi visokima?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Jedan umire u potpunoj sili svojoj, u miru i u sreæi.
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 Muzlice su mu pune mlijeka, i kosti su mu vlažne od moždina.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 A drugi umire ojaðene duše, koji nije uživao dobra.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Obojica leže u prahu, i crvi ih pokrivaju.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Eto, znam vaše misli i sudove, kojima mi èinite krivo.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Jer govorite: gdje je kuæa silnoga, i gdje je šator u kom nastavaju bezbožnici?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Nijeste li nikad pitali putnika? i što vam kazaše neæete da znate,
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Da se na dan pogibli ostavlja zadac, kad se pusti gnjev.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Ko æe ga ukoriti u oèi za život njegov? i ko æe mu vratiti što je uèinio?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Ali se iznosi u groblje i ostaje u gomili.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Slatke su mu grude od doline, i vuèe za sobom sve ljude, a onima koji ga pretekoše nema broja.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Kako me dakle naprazno tješite kad u odgovorima vašim ostaje prijevara?
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
