Jov 21
1 A Jov odgovori i reèe:
Job vastasi ja sanoi:
2 Slušajte dobro rijeèi moje, i to æe mi biti od vas utjeha.
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Potrpite me da ja govorim, a kad izgovorim, potsmijevajte se.
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 Eda li se ja èovjeku tužim? i kako ne bi bio žalostan duh moj?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Pogledajte na me, i divite se, i metnite ruku na usta.
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Ja kad pomislim, strah me je, i groza poduzima tijelo moje.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Zašto bezbožnici žive? stare? i bogate se?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Sjeme njihovo stoji tvrdo pred njima zajedno s njima, i natražje njihovo pred njihovijem oèima.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Kuæe su njihove na miru bez straha, i prut Božji nije nad njima.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Bikovi njihovi skaèu, i ne promašaju; krave njihove tele se, i ne jalove se.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Ispuštaju kao stado djecu svoju, i sinovi njihovi poskakuju.
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 Podvikuju uz bubanj i uz gusle, vesele se uza sviralu.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 A Bogu kažu: idi od nas, jer neæemo da znamo za putove tvoje.
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 Šta je svemoguæi, da mu služimo? i kaka nam je korist, da mu se molimo?
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Gle, dobro njihovo nije u njihovoj ruci; namjera bezbožnièka daleko je od mene.
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 Koliko se puta gasi žižak bezbožnièki i dolazi im pogibao, dijeli im muke u gnjevu svom Bog?
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Bivaju li kao pljeva na vjetru, kao prah koji raznosi vihor?
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Èuva li Bog sinovima njihovijem pogibao njihovu, plaæa im da osjete?
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Vide li svojim oèima pogibao svoju, i piju li gnjev svemoguæega?
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Jer šta je njima stalo do kuæe njihove nakon njih, kad se broj mjeseca njihovijeh prekrati?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Eda li æe Boga ko uèiti mudrosti, koji sudi visokima?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Jedan umire u potpunoj sili svojoj, u miru i u sreæi.
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 Muzlice su mu pune mlijeka, i kosti su mu vlažne od moždina.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 A drugi umire ojaðene duše, koji nije uživao dobra.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Obojica leže u prahu, i crvi ih pokrivaju.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Eto, znam vaše misli i sudove, kojima mi èinite krivo.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Jer govorite: gdje je kuæa silnoga, i gdje je šator u kom nastavaju bezbožnici?
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Nijeste li nikad pitali putnika? i što vam kazaše neæete da znate,
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 Da se na dan pogibli ostavlja zadac, kad se pusti gnjev.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Ko æe ga ukoriti u oèi za život njegov? i ko æe mu vratiti što je uèinio?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Ali se iznosi u groblje i ostaje u gomili.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Slatke su mu grude od doline, i vuèe za sobom sve ljude, a onima koji ga pretekoše nema broja.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Kako me dakle naprazno tješite kad u odgovorima vašim ostaje prijevara?
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
