Jov 13

1 Eto, sve je to vidjelo oko moje, èulo uho moje, i razumjelo.

Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.

2 Što vi znate, znam i ja, nijesam gori od vas.

Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.

3 Ipak bih govorio sa svemoguæim, i rad sam s Bogom pravdati se.

Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.

4 Jer vi izmišljate laži, svi ste zaludni ljekari.

Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.

5 O da biste sasvijem muèali! bili biste mudri.

Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.

6 Èujte moj odgovor, i slušajte razloge usta mojih.

Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.

7 Treba li da govorite za Boga nepravdu ili prijevaru da govorite za nj?

Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?

8 Treba li da mu gledate ko je? treba li da se prepirete za Boga?

Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?

9 Hoæe li biti dobro kad vas stane ispitivati? hoæete li ga prevariti kao što se vara èovjek?

Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?

10 Zaista æe vas karati, ako tajno uzgledate ko je.

Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.

11 Velièanstvo njegovo neæe li vas uplašiti? i strah njegov neæe li vas popasti?

Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?

12 Spomeni su vaši kao pepeo, i vaše visine kao gomile blata.

Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.

13 Muèite i pustite me da ja govorim, pa neka me snaðe šta mu drago.

Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.

14 Zašto bih kidao meso svoje svojim zubima i dušu svoju metao u svoje ruke?

Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?

15 Gle, da me i ubije, opet æu se uzdati u nj, ali æu braniti putove svoje pred njim.

Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.

16 I on æe mi biti spasenje, jer licemjer neæe izaæi preda nj.

Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.

17 Slušajte dobro besjedu moju, i neka vam uðe u uši što æu iskazati.

Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.

18 Evo, spremio sam parbu svoju, znam da æu biti prav.

Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.

19 Ko æe se preti sa mnom? da sad umuknem, izdahnuo bih.

Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.

20 Samo dvoje nemoj mi uèiniti, pa se neæu kriti od lica tvojega.

Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.

21 Ukloni ruku svoju od mene, i strah tvoj da me ne straši.

Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.

22 Potom zovi me, i ja æu odgovarati; ili ja da govorim, a ti mi odgovaraj.

Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.

23 Koliko je bezakonja i grijeha mojih? pokaži mi prijestup moj i grijeh moj.

Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.

24 Zašto sakrivaš lice svoje i držiš me za neprijatelja svojega?

Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?

25 Hoæeš li skršiti list koji nosi vjetar, ili æeš goniti suhu slamku,

Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?

26 Kad mi pišeš grèine i daješ mi u našljedstvo grijehe mladosti moje,

Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.

27 I meæeš noge moje u klade, i paziš na sve staze moje i ideš za mnom ustopce?

Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;

28 A on se raspada kao trulina, kao haljina koju jede moljac.

Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.