2 Samuelova 22
1 I izgovori David Gospodu rijeèi ove pjesme, kad ga izbavi Gospod iz ruku svijeh neprijatelja njegovijeh i iz ruke Saulove;
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 I reèe: Gospod je moja stijena i grad moj i izbavitelj moj.
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Bog je stijena moja, u njega æu se uzdati, štit moj i rog spasenja mojega, zaklon moj i utoèište moje, spasitelj moj, koji me izbavlja od sile.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Prizivljem Gospoda, kojega valja hvaliti, i opraštam se neprijatelja svojih.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Jer obuzeše me smrtni bolovi, potoci nevaljalijeh ljudi uplašiše me.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 U tjeskobi svojoj prizvah Gospoda, i k Bogu svojemu povikah, on èu iz dvora svojega glas moj, i vika moja doðe mu do ušiju.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Zatrese se i pokoleba se zemlja, temelji nebesima zadrmaše se i pomjeriše se, jer se on razgnjevi.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Podiže se dim iz nozdara njegovijeh i iz usta njegovijeh oganj koji proždire, živo ugljevlje otskakaše od njega.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Savi nebesa i siðe; a mrak bijaše pod nogama njegovijem.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 I sjede na heruvima i poletje, i pokaza se na krilima vjetrnijem.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Od mraka naèini oko sebe šator, od mraènijeh voda, oblaka vazdušnijeh.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Od sijevanja pred njim goraše živo ugljevlje.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Zagrmje s nebesa Gospod, i višnji pusti glas svoj.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Pusti strijele svoje, i razmetnu ih; munje, i razasu ih.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Pokazaše se dubine morske, i otkriše se temelji vasiljenoj od prijetnje Gospodnje, od dihanja duha iz nozdara njegovijeh.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Tada pruži s visine ruku i uhvati me, izvuèe me iz vode velike.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Izbavi me od neprijatelja mojega silnoga i od mojih nenavidnika, kad bijahu jaèi od mene.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Ustaše na me u dan nevolje moje, ali mi Gospod bi potpora.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 I izvede me na prostrano mjesto, izbavi me, jer sam mu mio.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Dade mi Gospod po pravdi mojoj, po èistoti ruku mojih dariva me.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Jer se držah putova Gospodnjih, i ne odmetnuh se Boga svojega.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Nego su svi zakoni njegovi preda mnom, i zapovijesti njegovijeh ne uklanjam od sebe.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 I bih mu vjeran, i èuvah se od bezakonja svojega.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Dade mi Gospod po pravdi mojoj, po èistoti mojoj pred oèima njegovima.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Sa svetima postupaš sveto, s èovjekom vjernijem vjerno;
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 S èistijem èisto postupaš, a s nevaljalijem nasuprot njemu.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Jer pomažeš narodu nevoljnom, a na ponosite spuštaš oèi svoje i ponižavaš ih.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Ti si vidjelo moje, Gospode, i Gospod prosvjetljuje tamu moju.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 S tobom razbijam vojsku, s Bogom svojim skaèem preko zida.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 Put je Božji vjeran, rijeè Gospodnja èista. On je štit svjema koji se uzdaju u nj.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Jer ko je Bog osim Gospoda? i ko je stijena osim Boga našega?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Bog je krjepost moja i sila moja, i èini da mi je put bez mane.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Daje mi noge kao u jelena, i na visine moje stavlja me.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 Uèi ruke moje boju, te lome luk mjedeni mišice moje.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Ti mi daješ štit spasenja svojega, i milost tvoja èini me velika.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Širiš korake moje poda mnom, te se ne omièu gležnji moji.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Tjeram neprijatelje svoje, i potirem ih, i ne vraæam se dokle ih ne istrijebim.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 I istrebljujem ih, i obaram ih da ne mogu ustati, nego padaju pod noge moje.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Jer me ti opasuješ snagom za boj: koji ustanu na me, obaraš ih poda me.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Neprijatelja mojih pleæi ti mi obraæaš, i potirem nenavidnike svoje.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Obziru se, ali nema pomagaèa: vièu ka Gospodu, ali ih ne sluša.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Satirem ih kao prah zemaljski, kao blato po ulicama gazim ih i razmeæem.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Ti me izbavljaš od bune naroda mojega, èuvaš me da sam glava narodima; narod kojega ne poznavah služi mi.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Tuðini laskaju mi, èujuæi pokoravaju mi se.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Tuðini blijede, dršæu u gradovima svojim.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Živ je Gospod, i da je blagoslovena stijena moja. Da se uzvisi Bog, stijena spasenja mojega.
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Bog, koji mi daje osvetu, i pokorava mi narode,
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 Koji me izvodi iz neprijatelja mojih, i podiže me nad one koji ustaju na me, i od èovjeka žestoka izbavlja me.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Toga radi hvalim te, Gospode, po narodima, i pojem imenu tvojemu,
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Koji slavno izbavljaš cara svojega, i èiniš milost pomazaniku svojemu Davidu i sjemenu njegovu dovijeka.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
