2 Korinæanima 6
1 Molimo vas pak kao pomagaèi da ne primite uzalud blagodat Božiju.
Mutta me niinkuin apulaiset neuvomme teitä, ettette Jumalan armoa hukkaan ottaisi.
2 Jer on govori: u vrijeme najbolje poslušah te, i u dan spasenija pomogoh ti. Evo sad je vrijeme najbolje, evo sad je dan spasenija!
Sillä hän sanoo: minä olen otollisella ajalla sinua kuullut ja olen sinua autuuden päivänä auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on autuuden päivä.
3 Nikakvo ni u èemu ne dajte spoticanje, da se služba ne kudi;
Älkäämme kellenkään jossakussa pahennusta antako, ettei meidän virkaamme laitettaisi;
4 Nego u svemu pokažite se kao sluge Božije, u trpljenju mnogom, u nevoljama, u bijedama, u tjesnotama,
Vaan osoittakaamme meitämme kaikissa asioissa niinkuin Jumalan palveliat: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, suruissa,
5 U ranama, u tamnicama, u bunama, u trudovima, u nespavanju, u postu,
Haavoissa, vankiuksissa, kapinoissa, töissä, valvomisissa, paastoissa,
6 U èistoti, u razumu, u podnošenju, u dobroti, u Duhu svetom, u ljubavi istinitoj,
Puhtaassa elämässä, taidossa, pitkämielisyydessä, suloisuudessa, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa.
7 U rijeèi istine, u sili Božijoj, s oružjem pravde i nadesno i nalijevo,
Totuuden sanassa, Jumalan väessä vanhurskauden sota-aseiden kautta oikialla ja vasemmalla puolella,
8 Slavom i sramotom, kuðenjem i pohvalom, kao varalice i istiniti,
Kunnian kautta ja pilkan, panetuksen ja kiitoksen kautta, niinkuin vietteliät ja kuitenkin vakaat,
9 Kao neznani i poznati, kao oni koji umiru i evo smo živi, kao nakaženi a ne umoreni,
Niinkuin tuntemattomat ja kuitenkin tutut, niinkuin kuolevaiset ja katso, me elämme, niinkuin rangaistut ja ei kuitenkaan tapetut,
10 Kao žalosni a koji se jednako vesele, kao siromašni, a koji mnoge obogaæavaju, kao oni koji ništa nemaju a sve imaju.
Niinkuin murheelliset ja kuitenkin aina iloiset, niinkuin köyhät, mutta kuitenkin monta rikkaaksi tekeväiset, niinkuin ne, joilla ei mitään ole ja joiden kuitenkin kaikki omat ovat.
11 Usta naša otvoriše se k vama, Korinæani, i srce naše rasprostrani se.
Te Korintilaiset! meidän suumme on hänensä avannut teidän kohtaanne, meidän sydämemme on levinnyt.
12 Vama nije tijesno mjesto u nama, ali vam je tijesno u srcima vašijem.
Ette ole ahtaalla meissä; mutta itse teissänne te ahtaalla olette.
13 A da mi vratite kao djeci govorim rasprostranite se i vi.
Minä sanon niinkuin lapsilleni, että te myös minua vastaan teitänne niin asettaisitte, ja levittäkäät teitänne.
14 Ne vucite u tuðemu jarmu nevjernika; jer šta ima pravda s bezakonjem? ili kakvu zajednicu ima vidjelo s tamom?
Älkäät vetäkö ijestä epäuskoisten kanssa; sillä mitä oikeuden on vääryyden kanssa tekemistä? eli mitä osallisuutta on valkeudella pimeyden kanssa?
15 Kako li se slaže Hristos s Velijarom? ili kakav dijel ima vjerni s nevjernikom?
Ja mikä sovinto on Kristuksella belialin kanssa? taikka mikä osa on uskovaisella uskottoman kanssa?
16 Ili kako se udara crkva Božija s idolima? Jer ste vi crkve Boga živoga, kao što reèe Bog: useliæu se u njih, i življeæu u njima, i biæu im Bog, i oni æe biti moj narod.
Eli kuinka Jumalan templi sopii epäjumalain kanssa? Sillä te olette elävän Jumalan templi, niinkuin Jumala sanoo: minä tahdon heissä asua ja heissä vaeltaa, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää oleman minun kansani.
17 Zato iziðite izmeðu njih i odvojte se, govori Gospod, i ne dohvatajte se do neèistote, i ja æu vas primiti,
Sentähden paetkaat heidän seastansa ja eroittakaat teitänne, sanoo Herra: ja älkäät saastaiseen ruvetko, ja niin minä korjaan teitä,
18 I biæu vam otac, i vi æete biti moji sinovi i kæeri, govori Gospod svedržitelj.
Ja olen teidän Isänne, ja teidän pitää oleman minun poikani ja tyttäreni, sanoo kaikkivaltias Herra.
