prakAzitaM 9
1 tataH paraM saptamadUtena tUryyAM vAditAyAM gaganAt pRthivyAM nipatita ekastArako mayA dRSTaH, tasmai rasAtalakUpasya kuJjikAdAyi| (Abyssos g12)
Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain; (Abyssos g12)
2 tena rasAtalakUpe mukte mahAgnikuNDasya dhUma iva dhUmastasmAt kUpAd udgataH| tasmAt kUpadhUmAt sUryyAkAzau timirAvRtau| (Abyssos g12)
ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman. (Abyssos g12)
3 tasmAd dhUmAt pataGgeSu pRthivyAM nirgateSu naralokasthavRzcikavat balaM tebhyo'dAyi|
Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
4 aparaM pRthivyAstRNAni haridvarNazAkAdayo vRkSAzca tai rna siMhitavyAH kintu yeSAM bhAleSvIzvarasya mudrAyA aGko nAsti kevalaM te mAnavAstai rhiMsitavyA idaM ta AdiSTAH|
ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
5 parantu teSAM badhAya nahi kevalaM paJca mAsAn yAvat yAtanAdAnAya tebhyaH sAmarthyamadAyi| vRzcikena daSTasya mAnavasya yAdRzI yAtanA jAyate tairapi tAdRzI yAtanA pradIyate|
Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.
6 tasmin samaye mAnavA mRtyuM mRgayiSyante kintu prAptuM na zakSyanti, te prANAn tyaktum abhilaSiSyanti kintu mRtyustebhyo dUraM palAyiSyate|
Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
7 teSAM pataGgAnAm AkAro yuddhArthaM susajjitAnAm azvAnAm AkArasya tulyaH, teSAM ziraHsu suvarNakirITAnIva kirITAni vidyante, mukhamaNDalAni ca mAnuSikamukhatulyAni,
Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot;
8 kezAzca yoSitAM kezAnAM sadRzAH, dantAzca siMhadantatulyAH,
ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat.
9 lauhakavacavat teSAM kavacAni santi, teSAM pakSANAM zabdo raNAya dhAvatAmazvarathAnAM samUhasya zabdatulyaH|
Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun.
10 vRzcikAnAmiva teSAM lAGgUlAni santi, teSu lAGgUleSu kaNTakAni vidyante, aparaM paJca mAsAn yAvat mAnavAnAM hiMsanAya te sAmarthyaprAptAH|
Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta.
11 teSAM rAjA ca rasAtalasya dUtastasya nAma ibrIyabhASayA abaddon yUnAnIyabhASayA ca apalluyon arthato vinAzaka iti| (Abyssos g12)
Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon. (Abyssos g12)
12 prathamaH santApo gatavAn pazya itaH paramapi dvAbhyAM santApAbhyAm upasthAtavyaM|
Ensimmäinen "voi!" on mennyt; katso, tulee vielä kaksi "voi!" -huutoa tämän jälkeen.
13 tataH paraM SaSThadUtena tUryyAM vAditAyAm IzvarasyAntike sthitAyAH suvarNavedyAzcatuzcUDAtaH kasyacid ravo mayAzrAvi|
Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä,
14 sa tUrIdhAriNaM SaSThadUtam avadat, pharAtAkhye mahAnade ye catvAro dUtA baddhAH santi tAn mocaya|
ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella".
15 tatastaddaNDasya taddinasya tanmAsasya tadvatsarasya ca kRte nirUpitAste catvAro dUtA mAnavAnAM tRtIyAMzasya badhArthaM mocitAH|
Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä.
16 aparam azvArohisainyAnAM saMkhyA mayAzrAvi, te viMzatikoTaya Asan|
Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun.
17 mayA ye 'zvA azvArohiNazca dRSTAsta etAdRzAH, teSAM vahnisvarUpANi nIlaprastarasvarUpANi gandhakasvarUpANi ca varmmANyAsan, vAjinAJca siMhamUrddhasadRzA mUrddhAnaH, teSAM mukhebhyo vahnidhUmagandhakA nirgacchanti|
Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi.
18 etaistribhi rdaNDairarthatasteSAM mukhebhyo nirgacchadbhi rvahnidhUmagandhakai rmAnuSANAM tutIyAMzo 'ghAni|
Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.
19 teSAM vAjinAM balaM mukheSu lAGgUleSu ca sthitaM, yatasteSAM lAGgUlAni sarpAkArANi mastakaviziSTAni ca taireva te hiMsanti|
Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittivat.
20 aparam avaziSTA ye mAnavA tai rdaNDai rna hatAste yathA dRSTizravaNagamanazaktihInAn svarNaraupyapittalaprastarakASThamayAn vigrahAn bhUtAMzca na pUjayiSyanti tathA svahastAnAM kriyAbhyaH svamanAMsi na parAvarttitavantaH
Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.
21 svabadhakuhakavyabhicAracauryyobhyo 'pi manAMsi na parAvarttitavantaH|
He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.
