Jó 7
1 “Um homem não é obrigado a trabalhar na terra? Seus dias não são como os dias de uma mão contratada?
"Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
2 As um servo que deseja ardentemente a sombra, como um mercenário que procura por seu salário,
Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
3 por isso sou obrigado a possuir meses de miséria, noites desgastantes me são designadas.
Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
4 Quando eu me deito, eu digo, “Quando eu me levantarei e a noite terá ido embora? Eu joguei e virei até o amanhecer do dia.
Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
5 Minha carne está vestida com minhocas e torrões de pó. Minha pele se fecha, e se rompe de novo.
Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.
6 Meus dias são mais rápidos que o de um vaivém de tecelão, e são gastas sem esperança.
Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.
7 Oh lembre-se que minha vida é um sopro. Meu olho não verá mais o bem.
Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.
8 O olho daquele que me vê não me verá mais. Seus olhos estarão sobre mim, mas eu não estarei.
Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.
9 À medida que a nuvem é consumida e desaparece, por isso, aquele que descer ao Sheol não subirá mais. (Sheol h7585)
Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse. (Sheol h7585)
10 Ele não retornará mais à sua casa, nem seu lugar o conhecerá mais.
Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.
11 “Portanto, não vou ficar calado. Falarei com a angústia do meu espírito. Vou reclamar na amargura da minha alma.
Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.
12 Sou eu um mar, ou um monstro marinho, que você colocou um guarda sobre mim?
Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?
13 Quando eu digo: 'Minha cama me confortará'. Meu sofá aliviará minha queixa','.
Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,
14 then você me assusta com sonhos e me aterrorizar através de visões,
niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.
15 so que minha alma escolhe o estrangulamento, morte em vez dos meus ossos.
Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.
16 Eu odeio minha vida. Eu não quero viver para sempre. Deixe-me em paz, pois meus dias são apenas um sopro.
Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
17 O que é o homem, que você deve ampliá-lo, que você deve se concentrar nele,
Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,
18 que você deve visitá-lo todas as manhãs, e testá-lo a cada momento?
tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
19 Por quanto tempo você não vai desviar o olhar de mim, nem me deixar em paz até engolir minha saliva?
Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
20 Se eu pequei, o que eu faço com você, seu observador de homens? Por que você me marcou como uma marca para você? para que eu seja um fardo para mim mesmo?
Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?
21 Por que você não perdoa minha desobediência e tira a minha iniqüidade? Por enquanto, deitar-me-ei na poeira. Você me procurará com diligência, mas eu não serei”.
Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."
