Jó 16
1 Então Job respondeu,
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 “Já ouvi muitas coisas assim. Vocês são todos uns miseráveis confortadores!
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 As palavras vãs terão um fim? Ou o que o provoca que você responda?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 Eu também poderia falar como você faz. Se sua alma estivesse no lugar da minha alma, Eu poderia unir palavras contra você, e abanar minha cabeça para você,
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 mas eu o fortaleceria com minha boca. O consolo de meus lábios o aliviaria.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 “Embora eu fale, meu luto não diminuiu. Apesar de eu me abster, o que me alivia?
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 Mas agora, Deus, você certamente me desgastou. Vocês deixaram toda a minha empresa desolada.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 Você me encolheu. Isto é uma testemunha contra mim. Minha magreza se levanta contra mim. Ele testemunha na minha cara.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 Ele me rasgou em sua fúria e me perseguiu. Ele rangeu em cima de mim com seus dentes. Meu adversário aguça seus olhos sobre mim.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 Eles me falharam com sua boca. Eles me bateram na bochecha de forma reprovadora. Eles se reúnem contra mim.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 Deus me entrega aos ímpios, e me lança nas mãos dos ímpios.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 Eu estava à vontade, e ele me separou. Sim, ele me pegou pelo pescoço, e me despedaçou. Ele também me preparou para sua meta.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 Seus arqueiros me cercam. Ele divide meus rins, e não poupa. Ele derrama a minha bílis no chão.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 Ele me rompe com a brecha na brecha. Ele corre para mim como um gigante.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 Cosi saco em minha pele, e empurraram meu chifre para o pó.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 Meu rosto está vermelho de lágrimas. A escuridão profunda está sobre minhas pálpebras,
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 embora não haja violência em minhas mãos, e minha oração é pura.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 “Terra, não cubra meu sangue. Que meu choro não tenha lugar para descansar.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Mesmo agora, eis que minha testemunha está no céu. Aquele que garante para mim está no alto.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 Meus amigos zombam de mim. Meus olhos derramam lágrimas a Deus,
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 que ele manteria o direito de um homem com Deus, de um filho do homem com seu vizinho!
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 Para quando tiverem chegado alguns anos, Seguirei o caminho de não retorno.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
