Salmos 102
1 Oração do aflito, quando ele se viu desfalecido, e derramou sua súplica diante do SENHOR: Ó SENHOR, ouve minha oração; e que meu clamor chegue a ti.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Não escondas de mim o teu rosto no dia da minha angústia; inclina a mim teu ouvidos; no dia em que eu clamar, apressa-te para me responder.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Porque os meus dias têm se desfeito como fumaça; e meus ossos se têm se queimado como [n] um forno.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Meu coração, tal como a erva, está tão ferido e seco, que me esqueci de comer meu pão.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 Por causa da voz do meu gemido, meus ossos têm se grudado à minha carne.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Estou semelhante a uma ave no deserto, estou como uma coruja num lugar desabitado.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Fico alerta e estou como um pardal solitário sobre o telhado.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Os meus inimigos me insultam o dia todo; os que me odeiam juram [maldições] contra mim.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Porque estou comendo cinza como [se fosse] pão, e misturo minha bebida com lágrimas,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 Por causa de tua irritação e tua ira; porque tu me levantaste e me derrubaste.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Meus dias [têm sido] como a sombra, que declina; e eu estou secando como a erva.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Porém tu, SENHOR, permaneces para sempre; e tua lembrança [continua] geração após geração.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Tu te levantarás, e terás piedade de Sião; porque chegou o tempo determinado para se apiedar dela.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Pois os teus servos se agradam de suas pedras, e sentem compaixão do pó de suas [ruínas].
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Então as nações temerão o nome do SENHOR; e todos os reis da terra [temerão] a tua glória;
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 Quando o SENHOR edificar a Sião, [e] aparecer em sua glória;
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 E der atenção à oração do desamparado, e não desprezar sua oração.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Isto será escrito para a geração futura; e o povo que for criado louvará ao SENHOR;
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 Porque ele olhará desde o alto de seu santuário; o SENHOR olhará desde os céus para a terra,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 Para ouvir o gemido dos prisioneiros; para soltar aos sentenciados à morte.
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 Para eles anunciarem o nome do SENHOR em Sião, e seu louvor em Jerusalém.
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 Quando os povos se reunirem, e os reinos, para servirem ao SENHOR.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Ele abateu minha força no caminho; abreviou os meus dias.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Eu dizia: Meu Deus, não me leves no meio dos meus dias; teus anos são [eternos], geração após geração.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Desde muito antes fundaste a terra; e os céus são obra de tuas mãos.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Eles se destruirão, porém tu permanecerás; e todos eles como vestimentas se envelhecerão; como roupas tu os mudarás, e serão mudados.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 Porém tu és o mesmo; e teus anos nunca se acabarão.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Os filhos de teus servos habitarão [seguros], e a semente deles será firmada perante ti.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
