Jó 6
1 Mas Jó respondeu, dizendo:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 Oh se pesassem justamente minha aflição, e meu tormento juntamente fosse posto em uma balança!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Pois na verdade seria mais pesada que a areia dos mares; por isso minhas palavras têm sido impulsivas.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Porque as flechas do Todo-Poderoso estão em mim, cujo veneno meu espírito bebe; e temores de Deus me atacam.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Por acaso o asno selvagem zurra junto à erva, ou o boi berra junto a seu pasto?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Por acaso se come o insípido sem sal? Ou há gosto na clara do ovo?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Minha alma se recusa tocar [essas coisas], que são para mim como comida detestável.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Ah se meu pedido fosse realizado, e se Deus [me] desse o que espero!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 Que Deus me destruísse; ele soltasse sua mão, e acabasse comigo!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Isto ainda seria meu consolo, um alívio em meio ao tormento que não [me] poupa; pois eu não tenho escondido as palavras do Santo.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 Qual é minha força para que eu espere? E qual meu fim, para que eu prolongue minha vida?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 É, por acaso, a minha força a força de pedras? Minha carne é de bronze?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Tenho eu como ajudar a mim mesmo, se todo auxílio me foi tirado?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Ao aflito, seus amigos deviam ser misericordiosos, mesmo se ele tivesse abandonado o temor ao Todo-Poderoso.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Meus irmãos foram traiçoeiros comigo, como ribeiro, como correntes de águas que transbordam,
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 Que estão escurecidas pelo gelo, e nelas se esconde a neve;
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 Que no tempo do calor se secam e, ao se aquecerem, desaparecem de seu lugar;
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Os cursos de seus caminhos se desviam; vão se minguando, e perecem.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 As caravanas de Temã as veem; os viajantes de Sabá esperam por elas.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 Foram envergonhados por aquilo em que confiavam; e ao chegarem ali, ficaram desapontados.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Agora, vós vos tornastes semelhantes a elas; pois vistes o terror, e temestes.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Por acaso eu disse: Trazei-me [algo]? Ou: Dai presente a mim de vossa riqueza?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 Ou: Livrai-me da mão do opressor? Ou: Resgatai-me das mãos dos violentos?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Ensinai-me, e eu [me] calarei; e fazei-me entender em que errei.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Como são fortes as palavras de boa razão! Mas o que vossa repreensão reprova?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Pretendeis repreender palavras, sendo que os argumentos do desesperado são como o vento?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 De fato vós lançaríeis [sortes] sobre o órfão, e venderíeis vosso amigo.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Agora, pois, disponde-vos a olhar para mim; e [vede] se eu minto diante de vós.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Mudai de opinião, pois, e não haja perversidade; mudai de opinião, pois minha justiça continua.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Há perversidade em minha língua? Não poderia meu paladar discernir as coisas más?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
