Jó 39
1 Sabes tu o tempo em que as cabras montesas dão filhotes? Ou observaste tu as cervas quando em trabalho de parto?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 Contaste os meses que elas cumprem, e sabes o tempo de seu parto?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 Quando se encurvam, produzem seus filhos, [e] lançam de si suas dores.
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Seus filhos se fortalecem, crescem como o trigo; saem, e nunca mais voltam a elas.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 Quem despediu livre ao asno montês? E quem ao asno selvagem soltou das ataduras?
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 Ao qual eu dei a terra desabitada por casa, e a terra salgada por suas moradas.
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 Ele zomba do tumulto da cidade; não ouve os gritos do condutor.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 A extensão dos montes é seu pasto; e busca tudo o que é verde.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 Por acaso o boi selvagem quererá te servir, ou ficará junto de tua manjedoura?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 Ou amarrarás ao boi selvagem com sua corda para o arado? Ou lavrará ele aos campos atrás de ti?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 Confiarás nele, por ser grande sua força, e deixarás que ele faça teu trabalho?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 Porás tua confiança nele, para que ele colha tua semente, e a junte em tua eira?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 As asas da avestruz batem alegremente, mas são suas asas e penas como as da cegonha?
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 Ela deixa seus ovos na terra, e os esquenta no chão,
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 E se esquece de que pés podem os pisar, e os animais do campo [podem] os esmagar.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 Age duramente para com seus filhos, como se não fossem seus, sem temer que seu trabalho tenha sido em vão.
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 Porque Deus a privou de sabedoria, e não lhe repartiu entendimento.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 Porém quando se levanta para correr, zomba do cavalo e do seu cavaleiro.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 És tu que dás força ao cavalo, ou que vestes seu pescoço com crina?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 Podes tu o espantar como a um gafanhoto? O sopro de suas narinas é terrível.
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 Ele escarva a terra, alegra-se de sua força, [e] sai ao encontro das armas;
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 Ele zomba do medo, e não se espanta; nem volta para trás por causa da espada.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 Contra ele rangem a aljava, o ferro brilhante da lança e do dardo;
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 Sacudido-se com furor, ele escarva a terra; ele não fica parado ao som da trombeta.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 Ao som das trombetas diz: Eia! E desde longe cheira a batalha, o grito dos capitães, e o barulho.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 Por acaso é por tua inteligência que o gavião voa, [e] estende suas asas para o sul?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 Ou é por tua ordem que a água voa alto e põe seu ninho na altura?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 Nas penhas ela mora e habita; no cume das penhas, e em lugares seguros.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 Desde ali espia a comida; seus olhos avistam de longe.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 Seus filhotes sugam sangue; e onde houver cadáveres, ali ela está.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
