Jó 29
1 E Jó continuou a falar seu discurso, dizendo:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Ah quem me dera que fosse como nos meses passados! Como nos dias em que Deus me guardava!
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 Quando ele fazia brilhar sua lâmpada sobre minha cabeça, e eu com sua luz caminhava pelas trevas,
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 Como era nos dias de minha juventude, quando a amizade de Deus estava sobre minha tenda;
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 Quando o Todo-Poderoso ainda estava comigo, meus filhos ao redor de mim;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 Quando eu lavava meus passos com manteiga, e da rocha me corriam ribeiros de azeite!
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 Quando eu saía para a porta da cidade, [e] na praça preparava minha cadeira,
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 Os rapazes me viam, e abriam caminho; e os idosos se levantavam, e ficavam em pé;
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Os príncipes se detinham de falar, e punham a mão sobre a sua boca;
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 A voz dos líderes se calava, e suas línguas se apegavam a céu da boca;
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 O ouvido que me ouvia me considerava bem-aventurado, e o olho que me via dava bom testemunho de mim.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Porque eu livrava ao pobre que clamava, e ao órfão que não tinha quem o ajudasse.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 A bênção do que estava a ponto de morrer vinha sobre mim; e eu fazia o coração da viúva ter grande alegria.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Vestia-me de justiça, e ela me envolvia; e meu juízo era como um manto e um turbante.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 Eu era olhos para o cego, e pés para o manco.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 Aos necessitados eu era pai; e a causa que eu não sabia, investigava com empenho.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 E quebrava os queixos do perverso, e de seus dentes tirava a presa.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 E eu dizia: Em meu ninho expirarei, e multiplicarei [meus] dias como areia.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 Minha raiz se estendia junto às águas, e o orvalho ficava de noite em meus ramos.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Minha honra se renovava em mim, e meu arco se revigorava em minha mão.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 Ouviam-me, e esperavam; e se calavam ao meu conselho.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Depois de minha palavra nada replicavam, e minhas razões gotejavam sobre eles.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Pois esperavam por mim como pela chuva, e abriam sua boca como para a chuva tardia.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Se eu me ria com eles, não acreditavam; e não desfaziam a luz de meu rosto.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Eu escolhia o caminho para eles, e me sentava à cabeceira; e habitava como rei entre as tropas, como o consolador dos que choram.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
