Jó 19
1 Porém Jó respondeu dizendo:
Job vastasi ja sanoi:
2 Até quando atormentareis minha alma, e me quebrantareis com palavras?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Já dez vezes me humilhastes; não tendes vergonha em me maltratar.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Mesmo se eu tiver errado, meu erro cabe apenas a mim.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Visto que vos exaltais contra mim, e contra mim usais minha desgraça,
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Sabei, pois, que foi Deus que me transtornou, e [com] sua rede me cercou.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Eis que eu clamo: Violência! Porém não sou respondido; grito, porém não há justiça.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Ele entrincheirou meu caminho, de modo que não consigo passar; e pôs trevas sobre minhas veredas.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Ele me despojou de minha honra, e tirou a coroa de minha cabeça.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Ele me derrubou por todos os lados, e pereço; e arrancou minha esperança como a uma árvore.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 E fez inflamar contra mim sua ira, e me considerou para consigo como a [um de] seus inimigos.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Juntas vieram suas tropas; prepararam contra mim seu caminho, e se acamparam ao redor de minha tenda.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Ele afastou meus irmãos para longe de mim; e os que me conheciam agora me estranham.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Meus parentes [me] deixaram, e meus conhecidos se esqueceram de mim.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Os moradores de minha casa e minhas servas me tiveram por estranho; estrangeiro me tornei em seus olhos.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Chamei a meu servo, e ele não respondeu; de minha própria boca eu lhe suplicava.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Meu hálito é estranho à minha mulher, e sou repugnante aos filhos de minha mãe.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Até os meninos me desprezam; quando eu me levanto, falam contra mim.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Todos os meus amigos próximos me abominam; e [até] aqueles que eu amava se viraram contra mim.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Meus ossos se grudaram à minha pele e à minha carne; e escapei [só] com a pele de meus dentes.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Compadecei-vos de mim, meus amigos, compadecei-vos de mim; pois a mão de Deus me tocou.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Por que vós me perseguis como Deus, e não vos fartais de minhas carne?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Ah se minhas palavras fossem escritas! Ah se fossem escritas em um livro!
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 Que com ponta de ferro e com chumbo fossem esculpidas em pedra para sempre!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Pois eu sei que meu Redentor vive, e ao fim se levantará sobre a terra;
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 E mesmo depois de consumida minha pele, então em minha carne verei a Deus;
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Ao qual eu verei para mim, e meus olhos [o] verão, e não outro. [Isto é o que] minhas entranhas anseiam dentro de mim.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 Se disserdes: Como o perseguiremos? Pois a raiz do problema se acha em mim,
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 Temei vós mesmos a espada; pois furor [há nos] castigos pela espada; para que [assim] saibais que [haverá] julgamento.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
