Jó 16
1 Porém Jó respondeu, dizendo:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ouvi muitas coisas como estas; todos vós sois consoladores miseráveis.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Por acaso terão fim as palavras de vento? Ou o que é que te provoca a responderes?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 Também eu poderia falar como vós, se vossa alma estivesse no lugar da minha alma; eu poderia amontoar palavras contra vós, e contra vós sacudir minha cabeça.
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 Porém eu vos confortaria com minha boca, e a consolação de meus lábios serviria para aliviar.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Ainda que eu fale, minha dor não cessa; e se eu me calar, em que me alivio?
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 Na verdade agora ele me tornou exausto; tu assolaste toda a minha companhia.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 Testemunha [disto é] que já me enrugaste; e minha magreza já se levanta contra mim para em meu rosto dar testemunho [contra mim].
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 Sua ira me despedaça, e ele me odeia; range seus dentes contra mim; meu adversário aguça seus olhos contra mim.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 Abrem sua boca contra mim; com desprezo esbofeteiam meu rosto, e todos se ajuntam contra mim.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 Deus me entregou ao perverso, e me fez cair nas mãos dos malignos.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 Tranquilo eu estava, porém ele me quebrantou; e pegou-me pelo pescoço, e me despedaçou; e fez de mim seu alvo de pontaria.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 Seus flecheiros me cercaram-me, partiu meus rins, e não [me] poupou; meu fel derramou em terra.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 Quebrantou-me de quebrantamento sobre quebrantamento; correu contra mim como um guerreiro.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 Costurei saco sobre minha pele, e revolvi minha cabeça no pó.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 Meu rosto está vermelho de choro, e minhas pálpebras estão escurecidas ao extremo;
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Apesar de não haver injustiça em minhas mãos, e de minha oração ser pura.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 Ó terra! Não cubras o meu sangue, e não haja lugar para meu clamor!
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Eis que mesmo agora minha testemunha está nos céus, e meu defensor nas alturas.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Meus amigos zombam de mim, [mas] meus olhos estão derramando para Deus.
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 Ah, se [fosse possível] defender a causa com Deus em favor do homem, como o filho do homem em favor de seu amigo!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 Pois poucos anos restam, e seguirei o caminho [por onde] não voltarei.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
