Salmos 88
1 Senhor Deus da minha salvação, diante de ti tenho clamado de dia e de noite.
Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
2 Chegue a minha oração perante a tua face, inclina os teus ouvidos ao meu clamor;
Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
3 Porque a minha alma está cheia de angústias, e a minha vida se aproxima da sepultura. (Sheol h7585)
Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
4 Estou contado com aqueles que descem ao abismo: estou como homem sem forças,
Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
5 Apartado entre os mortos, como os feridos de morte que jazem na sepultura, dos quais te não lembras mais, e estão cortados da tua mão.
Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
6 puseste-me no abismo mais profundo, em trevas e nas profundezas.
Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
7 Sobre mim pesa o teu furor: tu me afligiste com todas as tuas ondas (Selah)
Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
8 Alongaste de mim os meus conhecidos, puseste-me em extrema abominação para com eles: estou fechado, e não posso sair.
Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
9 A minha vista desmaia por causa da aflição: Senhor, tenho clamado a ti todo o dia, tenho estendido para ti as minhas mãos.
Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
10 Mostrarás tu maravilhas aos mortos, ou os mortos se levantarão e te louvarão? (Selah)
Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
11 Será anunciada a tua benignidade na sepultura, ou a tua fidelidade na perdição?
Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
12 Saber-se-ão as tuas maravilhas nas trevas, e a tua justiça na terra do esquecimento?
Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
13 Eu, porém, Senhor, tenho clamado a ti, e de madrugada te esperará a minha oração.
Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
14 Senhor, porque rejeitas a minha alma? porque escondes de mim a tua face?
Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
15 Estou aflito, e prestes tenho estado a morrer desde a minha mocidade: enquanto sofro os teus terrores, estou distraído.
Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
16 A tua ardente indignação sobre mim vai passando: os teus terrores me tem retalhado.
Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
17 Eles me rodeiam todo o dia como água; eles juntos me sitiam.
Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
18 Desviaste para longe de mim amigos e companheiros, e os meus conhecidos estão em trevas.
Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
