Salmos 18
1 Eu te amarei do coração, ó Senhor, fortaleza minha.
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 O Senhor é o meu rochedo, e o meu lugar forte e o meu libertador; o meu Deus, a minha fortaleza, em quem confio, o meu escudo, a força da minha salvação, e o meu alto refúgio.
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 Invocarei o nome do Senhor, que é digno de louvor, e ficarei livre dos meus inimigos.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 Tristezas de morte me cercaram, e torrentes de impiedade me assombraram.
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 Na angústia invoquei ao Senhor, e clamei ao meu Deus: desde o seu templo ouviu a minha voz, aos seus ouvidos chegou o meu clamor perante a sua face.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 Então a terra se abalou e tremeu; e os fundamentos dos montes também se moveram e se abalaram, porquanto se indignou.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Do seu nariz subiu fumo, e da sua boca saiu fogo que consumia; carvões se acenderam dele.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Abaixou os céus, e desceu, e a escuridão estava debaixo de seus pés.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 E montou num cherubim, e voou; sim, voou sobre as asas do vento.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 Fez das trevas o seu lugar oculto; o pavilhão que o cercava era a escuridão das águas e as nuvens dos céus.
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 Ao resplandor da sua presença as nuvens se espalharam; a saraiva e as brazas de fogo.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 E o Senhor trovejou nos céus, o altíssimo levantou a sua voz; a saraiva e as brazas de fogo.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Despediu as suas setas, e os espalhou: multiplicou raios, e os perturbou.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Então foram vistas as profundezas das águas, e foram descobertos os fundamentos do mundo; pela tua repreensão. Senhor, ao sopro do vento dos teus narizes.
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 Enviou desde o alto, e me tomou: tirou-me das muitas águas.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 Livrou-me do meu inimigo forte e dos que me aborreciam, pois eram mais poderosos do que eu.
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 Surpreenderam-me no dia da minha calamidade; mas o Senhor foi o meu encosto.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 Trouxe-me para um lugar espaçoso; livrou-me, porque tinha prazer em mim.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 Recompensou-me o Senhor conforme a minha justiça, retribuiu-me conforme a pureza das minhas mãos.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 Porque guardei os caminhos do Senhor, e não me apartei impiamente do meu Deus.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 Porque todos os seus juízos estavam diante de mim, e não rejeitei os seus estatutos.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 Também fui sincero perante ele, e me guardei da minha iniquidade.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Portanto retribuiu-me o Senhor conforme a minha justiça, conforme a pureza de minhas mãos perante os seus olhos.
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 Com o benigno te mostrarás benigno; e com o homem sincero te mostrarás sincero;
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 Com o puro te mostrarás puro; e com o perverso te mostrarás indomável.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 Porque tu livrarás ao povo aflito, e abaterás os olhos altivos.
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 Porque tu acenderás a minha candeia; o Senhor meu Deus alumiará as minhas trevas.
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 Porque contigo entrei pelo meio dum esquadrão, com o meu Deus saltei uma muralha.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 O caminho de Deus é perfeito; a palavra do Senhor é provada: é um escudo para todos os que nele confiam.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 Porque quem é Deus senão o Senhor? e quem é rochedo senão o nosso Deus?
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 Deus é o que me cinge de força e aperfeiçoa o meu caminho.
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 Faz os meus pés como os das cervas, e põe-me nas minhas alturas.
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 Ensina as minhas mãos para a guerra, de sorte que os meus braços quebraram um arco de cobre.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 Também me deste o escudo da tua salvação: a tua mão direita me susteve, e a tua mansidão me engrandeceu.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 Alargaste os meus passos debaixo de mim, de maneira que os meus artelhos não vacilaram.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Persegui os meus inimigos, e os alcancei: não voltei senão depois de os ter consumido.
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 Atravessei-os, de sorte que não se puderam levantar: cairam debaixo dos meus pés.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Pois me cingiste de força para a peleja: fizeste abater debaixo de mim aqueles que contra mim se levantaram.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Deste-me também o pescoço dos meus inimigos para que eu pudesse destruir os que me aborrecem.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 Clamaram, mas não houve quem os livrasse: até ao Senhor, mas ele não lhes respondeu.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 Então os esmiucei como o pó diante do vento; deitei-os fora como a lama das ruas.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Livraste-me das contendas do povo, e me fizeste cabeça das nações; um povo que não conheci, me servirá.
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 Em ouvindo a minha voz, me obedecerão: os estranhos se submeterão a mim.
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 Os estranhos decairão, e terão medo nos seus encerramentos.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 O Senhor vive: e bendito seja o meu rochedo, e exaltado seja o Deus da minha salvação.
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 É Deus que me vinga inteiramente, e sujeita os povos debaixo de mim;
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 O que me livra de meus inimigos; sim, tu me exaltas sobre os que se levantam contra mim, tu me livras do homem violento.
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 Pelo que, ó Senhor, te louvarei entre as nações, e cantarei louvores ao teu nome.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 Pois engrandece a salvação do teu rei, e usa de benignidade com o seu ungido, com David, e com a sua semente para sempre.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
