Salmos 18
1 Eu te amarei do coração, ó Senhor, fortaleza minha.
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 O Senhor é o meu rochedo, e o meu lugar forte e o meu libertador; o meu Deus, a minha fortaleza, em quem confio, o meu escudo, a força da minha salvação, e o meu alto refúgio.
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 Invocarei o nome do Senhor, que é digno de louvor, e ficarei livre dos meus inimigos.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 Tristezas de morte me cercaram, e torrentes de impiedade me assombraram.
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 Na angústia invoquei ao Senhor, e clamei ao meu Deus: desde o seu templo ouviu a minha voz, aos seus ouvidos chegou o meu clamor perante a sua face.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Então a terra se abalou e tremeu; e os fundamentos dos montes também se moveram e se abalaram, porquanto se indignou.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 Do seu nariz subiu fumo, e da sua boca saiu fogo que consumia; carvões se acenderam dele.
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Abaixou os céus, e desceu, e a escuridão estava debaixo de seus pés.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 E montou num cherubim, e voou; sim, voou sobre as asas do vento.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Fez das trevas o seu lugar oculto; o pavilhão que o cercava era a escuridão das águas e as nuvens dos céus.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 Ao resplandor da sua presença as nuvens se espalharam; a saraiva e as brazas de fogo.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 E o Senhor trovejou nos céus, o altíssimo levantou a sua voz; a saraiva e as brazas de fogo.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 Despediu as suas setas, e os espalhou: multiplicou raios, e os perturbou.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Então foram vistas as profundezas das águas, e foram descobertos os fundamentos do mundo; pela tua repreensão. Senhor, ao sopro do vento dos teus narizes.
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 Enviou desde o alto, e me tomou: tirou-me das muitas águas.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 Livrou-me do meu inimigo forte e dos que me aborreciam, pois eram mais poderosos do que eu.
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 Surpreenderam-me no dia da minha calamidade; mas o Senhor foi o meu encosto.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 Trouxe-me para um lugar espaçoso; livrou-me, porque tinha prazer em mim.
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 Recompensou-me o Senhor conforme a minha justiça, retribuiu-me conforme a pureza das minhas mãos.
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 Porque guardei os caminhos do Senhor, e não me apartei impiamente do meu Deus.
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 Porque todos os seus juízos estavam diante de mim, e não rejeitei os seus estatutos.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 Também fui sincero perante ele, e me guardei da minha iniquidade.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 Portanto retribuiu-me o Senhor conforme a minha justiça, conforme a pureza de minhas mãos perante os seus olhos.
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 Com o benigno te mostrarás benigno; e com o homem sincero te mostrarás sincero;
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 Com o puro te mostrarás puro; e com o perverso te mostrarás indomável.
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 Porque tu livrarás ao povo aflito, e abaterás os olhos altivos.
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 Porque tu acenderás a minha candeia; o Senhor meu Deus alumiará as minhas trevas.
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 Porque contigo entrei pelo meio dum esquadrão, com o meu Deus saltei uma muralha.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 O caminho de Deus é perfeito; a palavra do Senhor é provada: é um escudo para todos os que nele confiam.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 Porque quem é Deus senão o Senhor? e quem é rochedo senão o nosso Deus?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 Deus é o que me cinge de força e aperfeiçoa o meu caminho.
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 Faz os meus pés como os das cervas, e põe-me nas minhas alturas.
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 Ensina as minhas mãos para a guerra, de sorte que os meus braços quebraram um arco de cobre.
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 Também me deste o escudo da tua salvação: a tua mão direita me susteve, e a tua mansidão me engrandeceu.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Alargaste os meus passos debaixo de mim, de maneira que os meus artelhos não vacilaram.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 Persegui os meus inimigos, e os alcancei: não voltei senão depois de os ter consumido.
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 Atravessei-os, de sorte que não se puderam levantar: cairam debaixo dos meus pés.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Pois me cingiste de força para a peleja: fizeste abater debaixo de mim aqueles que contra mim se levantaram.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 Deste-me também o pescoço dos meus inimigos para que eu pudesse destruir os que me aborrecem.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 Clamaram, mas não houve quem os livrasse: até ao Senhor, mas ele não lhes respondeu.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 Então os esmiucei como o pó diante do vento; deitei-os fora como a lama das ruas.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Livraste-me das contendas do povo, e me fizeste cabeça das nações; um povo que não conheci, me servirá.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 Em ouvindo a minha voz, me obedecerão: os estranhos se submeterão a mim.
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 Os estranhos decairão, e terão medo nos seus encerramentos.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 O Senhor vive: e bendito seja o meu rochedo, e exaltado seja o Deus da minha salvação.
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 É Deus que me vinga inteiramente, e sujeita os povos debaixo de mim;
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 O que me livra de meus inimigos; sim, tu me exaltas sobre os que se levantam contra mim, tu me livras do homem violento.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 Pelo que, ó Senhor, te louvarei entre as nações, e cantarei louvores ao teu nome.
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 Pois engrandece a salvação do teu rei, e usa de benignidade com o seu ungido, com David, e com a sua semente para sempre.
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
