Salmos 109
1 Ó Deus do meu louvor, não te cales,
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 Pois a boca do ímpio e a boca do enganador estão abertas contra mim: tem falado contra mim com uma língua mentirosa.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 Eles me cercaram com palavras odiosas, e pelejaram contra mim sem causa.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 Em recompensa do meu amor são meus adversários: mas eu faço oração.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 E me deram mal pelo bem, e ódio pelo meu amor.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Põe sobre ele um ímpio, e Satanás esteja à sua direita.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 Quando for julgado, saia condenado; e a sua oração se lhe torne em pecado.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Sejam poucos os seus dias, e outro tome o seu ofício.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Sejam órfãos os seus filhos, e viúva sua mulher.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Sejam vagabundos e pedintes os seus filhos, e busquem o pão dos seus lugares desolados.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Lance o credor a mão a tudo quanto tenha, e despojem os estranhos o seu trabalho.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 Não haja ninguém que se compadeça dele, nem haja quem favoreça os seus órfãos.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Desapareça a sua posteridade, o seu nome seja apagado na seguinte geração.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Esteja na memória do Senhor a iniquidade de seus pais, e não se apague o pecado de sua mãe.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Antes estejam sempre perante o Senhor, para que faça desaparecer a sua memória da terra.
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Porquanto não se lembrou de fazer misericórdia; antes perseguiu ao varão aflito e ao necessitado, para que pudesse até matar o quebrantado de coração.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Visto que amou a maldição, ela lhe sobrevenha, e assim como não desejou a benção, ela se afaste dele.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Assim como se vestiu de maldição, como dum vestido, assim penetre ela nas suas entranhas como água, e em seus ossos como azeite.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Seja para ele como o vestido que o cobre, e como cinto que o cinja sempre.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 Seja este o galardão dos meus contrários, da parte do Senhor, e dos que falam mal contra a minha alma.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 Mas tu, Deus Senhor, trata comigo por amor do teu nome, porque a tua misericórdia é boa; livra-me,
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 Pois estou aflito e necessitado, e o meu coração está ferido dentro de mim.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 Vou-me como a sombra que declina; sou sacudido como o gafanhoto.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 De jejuar estão enfraquecidos os meus joelhos, e a minha carne emagrece.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 E ainda lhes sou opróbrio; quando me contemplam, movem as cabeças.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Ajuda-me, Senhor Deus meu, salva-me segundo a tua misericórdia.
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 Para que saibam que esta é a tua mão, e que tu, Senhor, o fizeste.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Amaldiçoem eles, mas abençoa tu: quando se levantarem fiquem confundidos; e alegre-se o teu servo.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Vistam-se os meus adversários de vergonha, e cubram-se com a sua própria confusão como com uma capa.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 Louvarei grandemente ao Senhor com a minha boca: louva-lo-ei entre a multidão.
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 Pois se porá à mão direita do pobre, para o livrar dos que condenam a sua alma.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
