Salmos 107
1 Louvai ao Senhor, porque ele é bom, porque a sua benignidade dura para sempre.
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Digam-no os remidos do Senhor, os que remiu da mão do inimigo,
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 E os que congregou das terras do oriente e do ocidente, do norte e do sul.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Andaram desgarrados pelo deserto, por caminhos solitários; não acharam cidade para habitarem.
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Famintos e sedentos, a sua alma neles desfalecia.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 E clamaram ao Senhor na sua angústia, e os livrou das suas necessidades.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 E os levou por caminho direito, para irem a uma cidade de habitação.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Louvem ao Senhor pela sua bondade, e pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 Pois fartou a alma sedenta, e encheu de bondade a alma faminta.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 Tal como a que se assenta nas trevas e sombra da morte, presa em aflição e em ferro;
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 Porquanto se rebelaram contra as palavras de Deus, e desprezaram o conselho do altíssimo,
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Portanto lhes abateu o coração com trabalho; tropeçaram, e não houve quem os ajudasse.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Então clamaram ao Senhor na sua angústia, e os livrou das suas necessidades.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Tirou-os das trevas e sombra da morte; e quebrou as suas prisões.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Louvem ao Senhor pela sua bondade, e pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Pois quebrou as portas de bronze; e despedaçou os ferrolhos de ferro.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Os loucos, por causa da sua transgressão, e por causa das suas iniquidades, são aflitos.
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 A sua alma aborreceu toda a comida, e chegaram até às portas da morte.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Então clamaram ao Senhor na sua angústia: e ele os livrou das suas necessidades.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Enviou a sua palavra, e os sarou; e os livrou da sua destruição.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Louvem ao Senhor pela sua bondade, e pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 E ofereçam os sacrifícios de louvor, e relatem as suas obras com regozijo.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Os que descem ao mar em navios, mercando nas grandes águas,
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 Esses veem as obras do Senhor, e as suas maravilhas no profundo.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Pois ele manda, e se levanta o vento tempestuoso, que eleva as suas ondas.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 Sobem aos céus; descem aos abismos, e a sua alma se derrete em angústias.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Andam e cambaleam como ébrios, e perderam todo o tino.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Então clamam ao Senhor na sua angústia; e ele os livra das suas necessidades.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Faz cessar a tormenta, e calam-se as suas ondas.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Então se alegram, porque se aquietaram; assim os leva ao seu porto desejado.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Louvem ao Senhor pela sua bondade, e pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 Exaltem-no na congregação do povo, e glorifiquem-no na assembléia dos anciãos.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Ele converte os rios em um deserto, e as fontes em terra sedenta:
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 A terra frutífera em estéril, pela maldade dos que nela habitam.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Converte o deserto em lagoa, e a terra seca em fontes.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 E faz habitar ali os famintos, para que edifiquem cidade para habitação;
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 E semeiam os campos e plantam vinhas, que produzem fruto abundante.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Também os abençoa, de modo que se multiplicam muito; e o seu gado não diminui.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Depois se diminuem e se abatem, pela opressão, aflição e tristeza.
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 Derrama o desprezo sobre os príncipes, e os faz andar desgarrados pelo deserto, onde não há caminho.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Porém livra ao necessitado da opressão em um lugar alto, e multiplica as famílias como rebanhos.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 Os retos o verão, e se alegrarão, e toda a iniquidade tapará a boca.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Quem é sábio observará estas coisas, e eles compreenderão as benignidades do Senhor.
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
