< Provérbios 21 >
1 Como ribeiros de águas, assim é o coração do rei na mão do Senhor; a tudo quanto quer o inclina.
Kuninkaan sydän on Herran kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo.
2 Todo o caminho do homem é reto aos seus olhos, mas o Senhor pondera os corações.
Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee sydämet.
3 Fazer justiça e juízo é mais aceito ao Senhor do que lhe oferecer sacrifício.
Hyvin ja oikein tehdä, on Herralle otollisempi kuin uhri.
4 Altivez dos olhos, e inchação de coração, e a lavoura dos ímpios é pecado.
Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti.
5 Os pensamentos do diligente tendem só à abundância, porém os de todo o apressado tão somente à pobreza.
Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi.
6 Trabalhar por ajuntar tesouro com língua falsa é uma vaidade impelida daqueles que buscam a morte.
Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät.
7 As rapinas dos ímpios os virão a destruir, porquanto recusam fazer a justiça.
Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on.
8 O caminho do homem é todo perverso e estranho, porém a obra do puro é reta.
Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia.
9 Melhor é morar num canto do terraço, do que com a mulher contenciosa, e isso em casa em que mais companhia haja.
Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
10 A alma do ímpio deseja o mal: o seu próximo lhe não agrada aos seus olhos.
Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään.
11 Castigado o escarnecedor, o simples se torna sábio; e, ensinado o sábio, recebe o conhecimento.
Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin.
12 Prudentemente considera o justo a casa do ímpio, quando Deus transtorna os ímpios para o mal.
vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen.
13 O que tapa o seu ouvido ao clamor do pobre ele também clamará e não será ouvido.
Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.
14 O presente que se dá em segredo abate a ira, e a dádiva no seio a grande indignação.
Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun.
15 O fazer justiça é alegria para o justo, mas espanto para os que obram a iniquidade.
Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko.
16 O homem, que anda errado do caminho do entendimento, na congregação dos mortos repousará.
Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa.
17 Necessidade padecerá o que ama a galhofa: o que ama o vinho e o azeite nunca enriquecerá.
Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi.
18 O resgate do justo é o ímpio; o do reto o iníquo.
Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä.
19 Melhor é morar numa terra deserta do que com a mulher contenciosa e iracunda.
Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.
20 Tesouro desejável e azeite há na casa do sábio, mas o homem insensato o devora.
Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa.
21 O que segue a justiça e a beneficência achará a vida, a justiça e a honra.
Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
22 Á cidade dos fortes sobe o sábio, e derruba a força da sua confiança.
Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden.
23 O que guarda a sua boca e a sua língua, guarda das angústias a sua alma.
Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta.
24 O soberbo e presumido, zombador é seu nome: trata com indignação e soberba.
Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää.
25 O desejo do preguiçoso o mata, porque as suas mãos recusam trabalhar.
Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:
26 Todo o dia deseja coisas de cobiçar, mas o justo dá, e nada retém.
Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä.
27 O sacrifício dos ímpios é abominação: quanto mais oferecendo-o com intenção maligna?
Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan.
28 A testemunha mentirosa perecerá, porém o homem que ouve com constância falará.
Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua.
29 O homem ímpio endurece o seu rosto, mas o reto considera o seu caminho.
Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä.
30 Não há sabedoria, nem inteligência, nem conselho contra o Senhor.
Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta herraa vastaan.
31 O cavalo prepara-se para o dia da batalha, porém do Senhor vem a vitória.
Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee herralta.