Jó 6
1 Então Job respondeu, e disse:
Job vastasi ja sanoi:
2 Oh se a minha mágoa retamente se pesasse, e a minha miséria juntamente se alçasse numa balança!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 Porque na verdade mais pesada seria, do que a areia dos mares: por isso é que as minhas palavras se me afogam.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Porque as flechas do Todo-poderoso estão em mim, cujo ardente veneno me chupa o espírito: os terrores de Deus se armam contra mim.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Porventura zurrará o jumento montez junto à relva? ou berrará o boi junto ao seu pasto?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Ou comer-se-á sem sal o que é insípido? ou haverá gosto na clara do ovo?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 A minha alma recusa toca-lo, pois é como a minha comida fastienta.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Quem dera que se cumprisse o meu desejo, e que Deus me desse o que espero!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 E que Deus quizesse quebrantar-me, e soltasse a sua mão, e me acabasse!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Isto ainda seria a minha consolação, e me refrigeraria no meu tormento, não me perdoando ele; porque não ocultei as palavras do santo.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 Qual é a minha força, para que eu espere? ou qual é o meu fim, para que prolongue a minha vida?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 É porventura a minha força a força de pedra? Ou é de cobre a minha carne?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Ou não está em mim a minha ajuda? ou desamparou-me a verdadeira sabedoria?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Ao que está aflito devia o amigo mostrar compaixão, ainda ao que deixasse o temor do Todo-poderoso.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Meus irmãos aleivosamente me falaram, como um ribeiro, como a torrente dos ribeiros que passam.
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Que estão encobertos com a geada, e neles se esconde a neve.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 No tempo em que se derretem com o calor se desfazem, e em se aquentando, desaparecem do seu lugar.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Desviam-se as veredas dos seus caminhos: sobem ao vácuo, e perecem.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Os caminhantes de Tema os veem; os passageiros de Sheba olham para eles.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 Foram envergonhados, por terem confiado e, chegando ali, se confundem.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 Agora sois semelhantes a eles: vistes o terror, e temestes.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Disse-vos eu: dai-me ou oferecei-me da vossa fazenda presentes?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 Ou livrai-me das mãos do opressor? ou redemi-me das mãos dos tiranos?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Ensinai-me, e eu me calarei: e dai-me a entender em que errei.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Oh! quão fortes são as palavras da boa razão! mas que é o que argui a vossa arguição?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Porventura buscareis palavras para me repreenderdes, visto que as razões do desesperado estão como vento?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Mas antes lançais sortes sobre o órfão; e cavais uma cova para o vosso amigo.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Agora pois, se sois servidos, virai-vos para mim; e vede se minto em vossa presença.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Voltai pois, não haja iniquidade: tornai-vos, digo, que ainda a minha justiça aparecerá nisso.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Há porventura iniquidade na minha língua? Ou não poderia o meu paladar dar a entender as minhas misérias?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
