Jó 6
1 Então Job respondeu, e disse:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 Oh se a minha mágoa retamente se pesasse, e a minha miséria juntamente se alçasse numa balança!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Porque na verdade mais pesada seria, do que a areia dos mares: por isso é que as minhas palavras se me afogam.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Porque as flechas do Todo-poderoso estão em mim, cujo ardente veneno me chupa o espírito: os terrores de Deus se armam contra mim.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Porventura zurrará o jumento montez junto à relva? ou berrará o boi junto ao seu pasto?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Ou comer-se-á sem sal o que é insípido? ou haverá gosto na clara do ovo?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 A minha alma recusa toca-lo, pois é como a minha comida fastienta.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Quem dera que se cumprisse o meu desejo, e que Deus me desse o que espero!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 E que Deus quizesse quebrantar-me, e soltasse a sua mão, e me acabasse!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Isto ainda seria a minha consolação, e me refrigeraria no meu tormento, não me perdoando ele; porque não ocultei as palavras do santo.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 Qual é a minha força, para que eu espere? ou qual é o meu fim, para que prolongue a minha vida?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 É porventura a minha força a força de pedra? Ou é de cobre a minha carne?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Ou não está em mim a minha ajuda? ou desamparou-me a verdadeira sabedoria?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Ao que está aflito devia o amigo mostrar compaixão, ainda ao que deixasse o temor do Todo-poderoso.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Meus irmãos aleivosamente me falaram, como um ribeiro, como a torrente dos ribeiros que passam.
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 Que estão encobertos com a geada, e neles se esconde a neve.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 No tempo em que se derretem com o calor se desfazem, e em se aquentando, desaparecem do seu lugar.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Desviam-se as veredas dos seus caminhos: sobem ao vácuo, e perecem.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Os caminhantes de Tema os veem; os passageiros de Sheba olham para eles.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 Foram envergonhados, por terem confiado e, chegando ali, se confundem.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Agora sois semelhantes a eles: vistes o terror, e temestes.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Disse-vos eu: dai-me ou oferecei-me da vossa fazenda presentes?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 Ou livrai-me das mãos do opressor? ou redemi-me das mãos dos tiranos?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Ensinai-me, e eu me calarei: e dai-me a entender em que errei.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Oh! quão fortes são as palavras da boa razão! mas que é o que argui a vossa arguição?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Porventura buscareis palavras para me repreenderdes, visto que as razões do desesperado estão como vento?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Mas antes lançais sortes sobre o órfão; e cavais uma cova para o vosso amigo.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Agora pois, se sois servidos, virai-vos para mim; e vede se minto em vossa presença.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Voltai pois, não haja iniquidade: tornai-vos, digo, que ainda a minha justiça aparecerá nisso.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Há porventura iniquidade na minha língua? Ou não poderia o meu paladar dar a entender as minhas misérias?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
