Jó 32
1 Então aqueles três homens cessaram de responder a Job; porque era justo aos seus próprios olhos.
Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
2 E acendeu-se a ira de Elihu, filho de Baracheel o buzita, da família de Ram: contra Job se acendeu a sua ira, porque se justificava a si mesmo, mais do que a Deus.
vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3 Também a sua ira se acendeu contra os seus três amigos: porque, não achando que responder, todavia condenavam a Job.
ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4 Elihu porém esperou que Job falasse; porquanto tinham mais idade do que ele.
Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5 Vendo pois Elihu que já não havia resposta na boca daqueles três homens, a sua ira se acendeu.
Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
6 E respondeu Elihu, filho de Baracheel o buzita, e disse: Eu sou de menos idade, e vós sois idosos; receei-me e temi de vos declarar a minha opinião.
Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7 Dizia eu: falem os dias, e a multidão doa anos ensine a sabedoria.
Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8 Na verdade, há um espírito no homem, e a inspiração do Todo-poderoso os faz entendidos.
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9 Os grandes não são os sábios, nem os velhos entendem juízo.
Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10 Pelo que digo: dai-me ouvidos, e também eu declararei a minha opinião.
Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11 Eis que aguardei as vossas palavras, e dei ouvidos às vossas considerações, até que buscasseis razões.
Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12 Atentando pois para vós, eis que nenhum de vós há que possa convencer a Job, nem que responda às suas razões:
Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13 Para que não digais: Achamos a sabedoria; Deus o derribou, e não homem algum.
Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14 Ora ele não dirigiu contra mim palavra alguma, nem lhe responderei com as vossas palavras.
Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15 Estão pasmados, não respondem mais, faltam-lhes as palavras.
He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16 Esperei pois, porém não falam: porque já pararam, e não respondem mais.
Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17 Também eu responderei pela minha parte: também eu declararei a minha opinião.
Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18 Porque estou cheio de palavras, e aperta-me o espírito do meu ventre.
Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19 Eis que o meu ventre é como o mosto, sem respiradouro, e virá a arrebentar, como odres novos.
Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20 Falarei, e respirarei: abrirei os meus lábios, e responderei.
Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21 Oxalá eu não faça acepção de pessoas, nem use de sobrenomes com o homem!
En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22 Porque não sei usar de sobrenomes: em breve me levaria o meu criador.
Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
