Jó 3
1 Depois disto abriu Job a sua boca, e amaldiçoou o seu dia.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 E Job respondeu, e disse:
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Pereça o dia em que nasci, e a noite em que se disse: Foi concebido um homem!
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Converta-se aquele dia em trevas; e Deus de cima não tenha cuidado dele, nem resplandeça sobre ele a luz.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Contaminem-no as trevas e a sombra de morte; habitem sobre ele nuvens: a escuridão do dia o espante!
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 A escuridão tome aquela noite, e não se goze entre os dias do ano, e não entre no número dos meses!
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Ah que solitária seja aquela noite, e suave música não entre nela!
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Amaldiçoem-na aqueles que amaldiçoam o dia, que estão prontos para levantar o seu pranto.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Escureçam-se as estrelas do seu crepúsculo; que espere a luz, e não venha: e não veja as pestanas dos olhos da alva!
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Porque não fechou as portas do ventre; nem escondeu dos meus olhos a canceira?
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Porque não morri eu desde a madre? e em saindo do ventre, não expirei?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Porque me receberam os joelhos? e porque os peitos, para que mamasse?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 Porque já agora jazera e repousara; dormiria, e então haveria repouso para mim.
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 Com os reis e conselheiros da terra, que se edificavam casas nos lugares assolados,
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Ou com os príncipes que tinham ouro, que enchiam as suas casas de prata,
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Ou como aborto oculto, não existiria: como as crianças que não viram a luz.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 Ali os maus cessam de perturbar: e ali repousam os cançados.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 Ali os presos juntamente repousam, e não ouvem a voz do exator:
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Ali está o pequeno e o grande, e o servo fica livre de seu senhor.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Porque se dá luz ao miserável, e vida aos amargosos de ânimo?
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 Que esperam a morte, e não se acha: e cavam em busca dela mais do que de tesouros ocultos:
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Que de alegria saltam, e exultam, achando a sepultura:
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Ao homem, cujo caminho é oculto, e a quem Deus o encobriu?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 Porque antes do meu pão vem o meu suspiro: e os meus gemidos se derramam como água.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 Porque o temor que temo me veio: e o que receiava me aconteceu.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 Nunca estive descançado, nem sosseguei, nem repousei, mas veio sobre mim a perturbação.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
