Jó 21
1 Respondeu porém Job, e disse:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ouvi atentamente as minhas razões; e isto vos sirva de consolações.
"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3 Sofrei-me, e eu falarei: e, havendo eu falado, zombai.
Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4 Porventura eu me queixo a algum homem? porém, ainda que assim fosse, porque se não angustiaria o meu espírito?
Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5 Olhai para mim, e pasmai: e ponde a mão sobre a boca.
Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6 Porque, quando me lembro disto, me perturbo, e a minha carne é sobresaltada de horror.
Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Por que razão vivem os ímpios? envelhecem, e ainda se esforçam em poder?
Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 A sua semente se estabelece com eles perante a sua face; e os seus renovos perante os seus olhos.
Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 As suas casas tem paz, sem temor; e a vara de Deus não está sobre eles.
Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 O seu touro gera, e não falha: pare a sua vaca, e não aborta.
Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Mandam fora as suas crianças, como a um rebanho, e seus filhos andam saltando.
Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 Levantam a voz, ao som do tamboril e da harpa, e alegram-se ao som dos órgãos.
He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan. (Sheol h7585)
14 E, todavia, dizem a Deus: Retirate de nós; porque não desejamos ter conhecimento dos teus caminhos.
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15 Quem é o Todo-poderoso, para que nós o sirvamos? e que nos aproveitará que lhe façamos orações?
Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16 Vede porém que o seu bem não está na mão deles: esteja longe de mim o conselho dos ímpios!
Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17 Quantas vezes sucede que se apaga a candeia dos ímpios, e lhes sobrevem a sua destruição? e Deus na sua ira lhes reparte dores!
Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18 Porque são como a palha diante do vento, e como a pragana, que arrebata o redemoinho.
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19 Deus guarda a sua violência para seus filhos, e lhe dá o pago, que o sente.
Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20 Seus olhos veem a sua ruína, e ele bebe do furor do Todo-poderoso.
Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21 Porque, que prazer teria na sua casa, depois de si, cortando-se-lhe o número dos seus meses?
Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22 Porventura a Deus se ensinaria ciência, a ele que julga os excelsos?
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23 Este morre na força da sua plenitude, estando todo quieto e sossegado.
Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24 Os seus baldes estão cheios de leite, e os seus ossos estão regados de tutanos.
hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25 E outro morre, ao contrário, na amargura do seu coração, não havendo comido do bem.
Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26 Juntamente jazem no pó, e os bichos os cobrem.
Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27 Eis que conheço bem os vossos pensamentos: e os maus intentos com que injustamente me fazeis violência.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28 Porque direis: Onde está a casa do príncipe? e onde a tenda das moradas dos ímpios?
Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29 Porventura o não perguntastes aos que passam pelo caminho? e não conheceis os seus sinais?
niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30 Que o mau é preservado para o dia da destruição; e são levados no dia do furor.
että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31 Quem acusará diante dele o seu caminho? e quem lhe dará o pago do que faz?
Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32 Finalmente é levado às sepulturas, e vigia no montão.
Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33 Os torrões do vale lhe são doces, e attrahe a si a todo o homem; e diante de si há inumeráveis.
Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34 Como pois me consolais com vaidade? pois nas vossas respostas ainda resta a transgressão.
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
