Jó 16
1 Então respondeu Job, e disse:
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 Tenho ouvido muitas coisas como estas: todos vós sois consoladores molestos.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Porventura não terão fim estas palavras de vento? ou que te irrita, para assim responderes?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 Falaria eu também como vós falais, se a vossa alma estivesse em lugar da minha alma? ou amontoaria palavras contra vós, e menearia contra vós a minha cabeça?
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 Antes vos fortaleceria com a minha boca, e a consolação dos meus lábios abrandaria a dor.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 Se eu falar, a minha dor não cessa, e, calando-me eu, que mal me deixa?
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 Na verdade, agora me molestou: tu assolaste toda a minha companhia.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 Testemunha disto é que já me fizeste enrugado, e a minha magreza já se levanta contra mim, e no meu rosto testifica contra mim.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 Na sua ira me despedaçou, e ele me perseguiu; rangeu os seus dentes contra mim: aguça o meu adversário os seus olhos contra mim.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 Bocejam com a sua boca contra mim; com desprezo me feriram nos queixos, e contra mim se ajuntam todos.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 Entrega-me Deus ao perverso, e nas mãos dos ímpios me faz cair.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 Descançado estava eu, porém ele me quebrantou; e pegou-me pela cerviz, e me despedaçou; também me pôs por seu alvo.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 Cercam-me os seus flecheiros; atravessa-me os rins, e não me poupa, e o meu fel derrama em terra.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 Quebranta-me com quebranto sobre quebranto: arremete contra mim como um valente.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 Cosi sobre a minha pele o saco, e revolvi a minha cabeça no pó.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 O meu rosto todo está descorado de chorar, e sobre as minhas pálpebras está a sombra da morte:
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 Não havendo porém violência nas minhas mãos, e sendo pura a minha oração.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 Ah! terra, não cubras o meu sangue; e não haja lugar para o meu clamor!
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Eis que também agora está a minha testemunha no céu, e a minha testemunha nas alturas.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 Os meus amigos são os que zombam de mim; os meus olhos se desfazem em lágrimas diante de Deus.
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 Ah! se se pudesse contender com Deus pelo homem, como o filho do homem pelo seu amigo!
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 Porque se passarão poucos anos; e eu seguirei o caminho por onde não tornarei.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
